Pietsoelementtien ja etuvahvistimien huima kehitys 1980-luvulta tähän päivään on helpottanut ratkaisevasti akustisten kielisoittimien käyttöä bändiympäristössä.
Vaikka tallaluun alle sijoitettuja mikrofoneja oli saatavilla jo 60-luvulla, oli varhaisissa järjestelmissä usein vaikeuksia pietsomikin ja etuvahvistimen soundin, sekä elektroniikan lyhyen paristokeston kanssa. Näiden seikkojen takia nähtiin vielä 1970-luvulla livenä usein ulkoisia dynaamisia tai kondensaattorimikrofoneja akustisten kielisoittimien edessä, mikä johti aika ajoin ongelmiin monitoroinnin ja kiertämisen kanssa.
Pietsomikrofonin toiminta perustuu ns. pietsosähköiseen ilmiöön, jossa tietynlaisissa materiaaleissa syntyy niihin kohdistuvista paine-eroista pieni sähköinen vaihtojännite. Vanhin pietsosähköinen materiaali on kvartsi, mutta nykyisessä teollisessa käytössä on noin tusinan verran erilaisia materiaaleja, niin kuin esimerkiksi alumiininitridi, bariumtitanaatti tai litiumniobaatti.
Koska pietsomikrofonin lähtösignaalilla on korkea impedanssi, on hyvä idea sijoittaa etuvahvistin itse soittimeen, jotta mikrofonin signaalijohdosta johtuva diskanttihävikki pysyisi mahdollisimman pienenä. Etuvahvistin muuttaa signaalia matalaimpedanssiseksi, minkä ansiosta soittimen ja miksauspöydän (tai vahvistimen) välinen johto voi olla suhteellisen pitkä, ilman että signaali käytännössä huononee.
Sopraanosta pykälä isommaksi
Vuonna 1920 Yhdysvalloissa vallitsi suoranainen ukulelemania ja soittimet menivät kuin häkä. Jotkut soittajat toivoivat kuitenkin perinteistä sopraanoa isompaa ukulelea. Vuonna 1922 Lyon & Healeyn brändi Washburn esitteli ensimmäisten joukossa hieman isomman sarjatuttoisen ukulelemallin, jota he kutsuivat “Tenor Ukuleleksi” (huom: nykyinen tenoriukulele on vielä isompi soitin, ja nimetty C.F. Martinin nomenklatuurin mukaan).
Martin Guitars – maailman silloinen isoin ukulelevalmistaja – lanseerasi vasta vuonna 1925 omaa isompaa ukulelemallia, ja antoi sille nimeksi “Concert Ukulele”. Konsertti-nimestä tuli nopeasti kaikkien valmistajien käyttämä termi tälle uudelle koolle, jolla on noin viisi senttiä pidempi mensuuri (15”/38 cm) kuin sopraanolla (13”/33 cm).
Konserttiukulele on tänä päivänä erittäin suosittu koko “joka paikan ukuleleksi”, kun taas vielä isompaa tenoria nähdään usein sormisoiton virtuoosien käsissä.
Kiinalaisen tuotannon ansiosta saa nykyään jo hyvin soivia, mikrofonilla ja etuvahvistimella varustettuja konserttiukuleleja alle 150 euron hintaluokassa. Kokeilimme tätä juttua varten kolmea mallia (edetään aakkosjärjestyksessä).
Ortega RUDAWN-CE (129,90 €)
Ortega valmistaa laajan valikoiman akustisia kitaroita ja ukuleleja. Firman suunnittelu ja lopullinen laadunvalvonta hoidetaan Saksasta käsin, kun taas itse soitintehdas on kiinalainen.
Ortega RUDAWN-CE on varsin näyttävä ilmestys, kopan reunalistoituksen ja kauniin sunburst-viimeistelyn ansiosta. Tässä soittimessa “aamurusko” ulottuu jopa kaulaan ja viritinlapaan asti.
Tässä hintaluokassa lähes kaikissa ukuleleissa on puuvanerista tehdyt kopat. Ortegan tapauksessa soittimen mahonkikaula on yhdistetty okoumesta (= gabonpuusta) tehtyyn vanerikoppaan. Tässä mallissa käytetään nykyaikaisia suljettuja virittimiä mustilla nupeilla.
Koska ruusupuu on luokiteltu nykyään uhanalaiseksi, soitinvalmistajien on ollut pakko etsiä uusia puulajeja otelautoja ja talloja varten. RUDAWN-CE:ssä on käytössä pähkinäpuuta. Otelautaan on asennettu siististi 18 nauhaa, ja sen reunat on koristeltu mustalla muovilistalla.
Ortegan kylkeen on asennettu firman MagusUke-etuvahvistin, joka toimii yhdellä nappiparistolla. MagusUke tarjoaa master volumen ja master tonen lisäksi vielä helppolukuisen kromaattisen viritysmittarin.
Ortega on valinnut RUDAWN-CE-mallin kaulaa varten todella mukavan ovaalin C-profiilin.
Vanerikopastaan huolimatta RUDAWN-CE soi akustisesti tästä kolmikosta isoimmalla äänellä, sekä soittovolyymin että taajuusspektrin kannoilta. Ortegan soundi on lämmin, eloisa ja selkeällä diskantilla höystetty.
MagusUke-pietsojärjestelmä toimii hienosti ja mutkattomasti. Lähtösignaali on siisti ja kohinaton, ja linjasoundi tasainen ja avoin.
Maahantuoja: F-Musiikki
Reno RU-320E (119 €)
Reno on skandinaavisen maahantuojan EM Nordicin oma brändi, joka tarjoaa edullisia Kiinassa valmistettuja kielisoittimia.
Mikitetty Reno RU-320E on kallein ukulele brändin valikoimasta, ja tässä hintaluokassa aikamoinen poikkeus, koska sillä on kokopuinen kuusikansi. RU-320E on runsaasti koristeltu soitin, jossa löytyy kermanvaalean reunalistoituksen lisäksi kannessa vielä abalonehelmiäisistä koottu reuna ja rosetti. Hyvin eloisasta zebranovanerista tehdyt sivut ja pohja lisäävät silmänruoan runsautta vielä entisestään.
Mahonkikaulan reunalistoitettu otelauta on veistetty blackwood-puusta. Nauhoituksen työnjälki ei RU-320E:ssä ole ihan samalla tasolla kuin Ortegan tai Tanglewoodin testisoittimissa, etenkin testiyksilön “bassopuolen” nauhojen päät kaipaavat vielä vähän hiomista. Suhteutettuna pieneen hintaan nauhoitus on kuitenkin kelvollinen, eivätkä kielet esimerkiksi särise missään kohdassa nauhaa vasten.
Renon satula ja pähkinäpuutallan tallaluu ovat aitoa naudanluuta. Viritinlapa on avoin, niin kuin klassisessa kitarassa, ja soittimessa on kullanväriset virittimet helmiäismuovisilla nupeilla.
Belcat UK-500T -etuvahvistin tarjoaa jopa kolmialueisen EQ-osaston volume-säätimen ja kromaattisen viritysmittarin lisäksi. Järjestelmän nappipariston lokero löytyy lähtöjakin vierestä.
Reno RU-320E:n kaulaprofiili on pyöreä D, hyvin maltillisella paksuudella.
Testikolmikosta Renon ukulele tarvitsi selvästi muutaman tunnin sisäänsoittamisen, ennen kuin soittimen akustisesta äänestä häipyi tietynlainen kireys. Kokopuisesta kannesta huolimatta RU-320E:llä on testikolmikon hiljaisin akustinen ääni. Kuusikannen ja suhteellisen jäykän zebranon yhdistelmästä syntyy kuitenkin hyvin kaunis ja kirkas akustinen soundi.
Renon linjasoundi taas on yllättävän iso ja täyteläinen. RU-320E:n akustinen selkeys kuuluu myös sähköisessä soundissa, mutta linjasoitossa kokonaiskuva on lämpimämpi.
Maahantuoja: EM Nordic (testisoitin saatu DLX Musiikilta)
Tanglewood TWT-12E (136 €; gigbag kuuluu hintaan)
Tanglewood on tunnettu akustisien kielisoittimien brändi, jolla on hyvin laaja mallisto. Tanglewoodin päämaja on Englannissa, kun taas soitinvalmistus hoidetaan Kaukoidässä. Brändin Tiare-ukulelet tehdään Kiinassa.
Tanglewood Tiare TWT-12E -ukulelessa kauniit jalopuut ilahduttavat varmasti puun ystävän silmää. TWT-12E:n koppa on tehty kauniista, tummasta ovangkolvanerista. Ovangkol on länsiafrikkalainen ruusupuun sukulainen. Tiare-sarjan ääniaukon rosetti on kaiverrettu laserilla suoraan puuhun. Sarjan toinen erikoisuus on kopan muotoon prässätty kaareva pohja.
Satiinipintaisen soittimen liimattu kaula on veistetty gabonpuusta, ja siihen on asennettu säädettävä kaularauta. Ruusupuun myyntikiellon johdosta Tanglewood ei tällä hetkellä anna tarkkoja tietoja otelaudan ja tallan puulajeista, koska ne voivat vielä vaihtua tuotantoerien välillä. Otelauta on speksien mukaan “aitoa puuta”, ja testisoittimen tapauksessa otelauta on sysimusta ja vaikuttaa hyvin tiheältä.
Musamaailman soittimet säädetään kaikki varaston verstaassa soittokuntoon ennen myyntiä. Kitarakorjaajan kädenjälki näkyy ja tuntuu selvästi TWT-12E:n nauhoissa – vaikka kyse on edullisesta ukulelesta, soittotuntuma on erittäin sulava.
Myös Tanglewoodin ABS-muovisessa tallaluussa on Suomessa ratkaiseva ero Britanniaan nähden: Täällä alkuperäinen kompensoimaton tallaluu vaihdetaan kompensoituun vastineeseen, minkä ansiosta Tiare TWT-12E:n intonaatio on testikolmikon paras.
Tanglewoodin etuvahvistin on nimeltään TEQ-TUT, ja sen paneelissa komeilee myös firman T-logo. Itseasiassa Tanglewoodin TEQ-TUT on täysin sama etuvahvistin kuin Ortegan MagusUke, jopa kaikuaukon läpi näkyvät piirilevyen mallitunnukset ja versionumerot ovat molemmissa soittimissa täysin samoja.
Tanglewood TWT-12E:n kaulaprofiili on suhteellisen tanakka C, joka sopii varmasti myös isoihin käsiin todella mukavasti.
Tiare TWT-12E:llä on hyvin vahva akustinen ääni. Äänenvoimakkuus on hyvin lähellä Ortegan tasoa, mutta soundin painopiste on Tanglewoodissa hieman eri. “Bassorekisteri” on jäntevämpi ja keskialueella on selkeästi hieman vokaalimainen korostus.
Tanglewoodin linjasoundissakin kuuluu selvästi akustisen soundin lievä alamiddlen korostus, sekä TWT-12E:n hieman ohuempi “bassoalue” Ortegaan verrattuna.
Tämänhetkisen ukulelebuumin ansiosta on ukuleletarjontaan
ilmestynyt perinteisten mallien lisäksi myös hieman erikoisempia
johdannaisia. Osa niistä ovat vanhojen soitintyyppien
uudelleenpainoksia, kun taas toiset ovat uusia ukuleleperheen soittimia.
Näistä erikoisukuleleista löytyy mielenkiintoisia soittimia, joilla voi laajentaa oman ukulelekatraan soitinvalikoimaa.
Ragtime-ukulelet
Ensimmäinen ukulelebuumi – noin sata vuotta sitten – osui
yhteen Jazz- ja Ragtime-musiikin kansansuosion nousuun.
Pikkukitara-tyylisestä ukulelesta esiteltiin pian Ragtime-bändiin
sopivia muunnelmia.
Barnes & Mullinsin UBJ2 (295 €;
Millbrook Musiikki) on perinteikkään brittibrändin sopraanokokoinen
banjolele. Banjolele – kutsutaan myös nimellä banjo-ukulele tai
ukulelebanjo – on nimensä mukaisesti pieni, ukulelekielillä varustettu
banjo.
Samoin kuin isoissa banjoissa, löytyy banjoleleissäkin
eroja rumpumaisen kopan rakenteessa (avoin, suljettu, resonaattori) ja
kalvon kiristysruuvien lukumäärässä. Barnes & Mullins UBJ2:ssa on
avoin, kuuden tuuman vaahterakoppa kymmenellä kiristimellä.
Kiristysruuvien runsas lukumäärä helpottaa tuntuvasti Remo
UT-banjokalvon tasaista kiristämistä, mikä parantaa banjolelen soundia
ja pidentää kalvon käyttöikää.
UBJ2:n pyöreä ja paksu kaula on veistetty vaahterasta, ja
se kiinnittyy koppaan perinteisesti paksulla metallitangolla.
Reunalistoitettuun ruusupuuotelautaan on erittäin siististi istutettu 19
mediumkokoista nauhaa. Tämän banjolelen avoimia kitaravirittimiä on
paljon helpompi virittää, kun vintage-ukulelejen kitkavirittimiä.
Laadukkaan nauhatyön ansiosta Barnes & Mullinsin
pikkubanjolele on erittäin mukava soittaa. Pienen kopan takia soitin on
hieman kaulapainoinen, mutta UBJ2:n keveyden ja kompaktiuden ansiosta
ilmiöstä ei koitu harmia. Soundi on sopraanobanjoleleksi mukavan
täyteläinen.
Ohana TK-100BJU (295 €; Soitin Laine)
istuu kokoskaalan toisessa päässä, sillä se on tenorikokoinen banjolele.
TK-100BJU:ssa on suljettu mahonkikoppa, pohjassa on jopa kermanvaalea
reunalistoitus. Kahdeksantuumaisessa kopassa on aito Remo Weather King
-kalvo, sekä 12 kiristyskoukkua.
Ohana-banjolelen mukavantuntuinen, ei liian paksu kaula on
sekin tehty mahongista, ja sillä on reunalistoitettu ruusupuuotelauta
20 pienellä nauhalla. TK-100BJU:ssa käytetään laadukkaita suljettuja
kitaravirittimiä. Soittimen viimeistely on erittäin kaunis viinipunainen
sävy kiiltolakalla.
Soundiltaan ja volyymiltaan Ohana TK-100BJU tarjoaa jo
isojen poikien meininkiä – tämä on isolla ja vahvalla äänellä soiva
banjolele. Tenorikokoinen soitin on myös hyvässä tasapainossa, ja mukava
soittoasento löytyy kuin itsestään.
Banjon lisäksi resonaattorikitara oli toinen keino, millä
pyrittiin täysakustisilla 1920- ja 30-luvuilla nostaa suhteellisen
hiljaiset kielisoittimet vaskisoittimien rinnalle. Kala Brand KA-RES
(309 €; Soundtools) on perinteisen resonaattoriukulelen uusintapainos.
KA-RES:n saa sekä messinkisellä resonaattorikannella että (kuin
testattu) kromatulla vastineella varustettuna.
KA-RES on tenorikokoinen ukulele, jolla on hieman
tavallista syvempi runko, johon on upotettu single-cone-tyylinen
resonaattori. Sekä kaula että koppa on tehty kauniista mahongista –
kopan tapauksessa on tosin käytetty vaneria. Koppa on reunalistoitettu
erittäin kauniilla helmiäismuovilla.
Ruusupuiseen otelautaan on siististi asennettu 18 nauhaa,
ja kaulan liitoskohta runkoon on 14. nauhan kohdalla. Virittimiksi on
valittu nykyaikaisia Gotoh-tyylisiä suljettuja koneistoja.
Tallan rakenne on Kala KA-RESissä perinteisen
Dobro-kaltainen. Resonaattorin lakipisteeseen on asennettu paksu
ruusupuualusta (ns. cookie/keksi), johon on upotettu soittimen varsinainen vaahteratalla.
KA-RES:n soitettavuus on mukavasti vaivaton, ja Kalan
mattaviimeistely tuntuu heinolta sormien alla. Kalan resonaattoriuke ei
ole ehkä ihan niin kovaääninen kuin mitä odotin, mutta soittimesta
löytyy aimo annos soitintyypille ominaista haukkuvaa keskialueen
karakteeriä.
Kahdeksankielinen ukulele
Jos rivi-ukulelea täyteläisempi soundi on hakusessa,
kannattaa kokeilla kahdeksankielisiä ukuleleja, joita on tarjolla
useammalta valmistajalta.
Kahdeksankieliset ukulelet eivät ole uusi ilmiö, vaan
soitin oli tuttu jo yli 100 vuotta sitten. Silloin sitä kutsuttiin
omalla nimellä: Taropatch, Taro-Patch tai Taropatch Fiddle (vaikka se ei
olekaan viulu). Vanhat taropatchit olivat tenoriukulelen esi-isä,
joilla oli tavallisen kielisatsin sijaan tuplakielet. Silloin
viritettiin jokainen kielipari samaan sävelkorkeuteen. Nykyiset
kahdeksankieliset ukulelet viritetään yleensä niin, että
diskanttipuoleen kaksi paria ovat kumpikin unisono, kun taas bassopuolen
parit ovat oktaaveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että G-parissa on sekä
tavallisen että matala-G-virityksen g-sävelet mukana, kun taas C-pariin
on lisätty yläoktaavi.
Kala Brand KA-8 (299 €; Soundtools) on
kaunis tenorikokoinen kahdeksankielinen ukulele. Vanerista tehtyyn
mahonkikoppaan on lisätty kokopuinen mahonkikaula ruusupuisella
otelaudalla. Sekä otelauta että KA-8:n kaikukoppa on reunalistoitettu,
ja soitin on saanut ylleen virheettömän kirkaslakkauksen.
Klassista kitaraa muistuttavassa lavassa on avoimia
virittimiä, kun taas talla on tehty ruusupuusta. Sekä yläsatula että
tallaluu on veistetty Graph Techin NuBone-materiaalista.
Kala KA-8 on kevyt ja helpposoittoinen ukulele. Kieliparit
tarvitsevat kyllä hieman yksittäisiä kieliä vahvemman otteen, mutta
koska kyseessä ovat nylonkielet, vaihtaminen nelikielisestä KA-8:aan ei
ole vaivalloisempaa kuin vaihtaminen sopraanosta tenoriin.
KA-8:n soundi on lämmin ja pyöreä. Kahdeksankielisen ukulelen matala-G-kieli helpottaa myös monien melodialinjojen soittamista.
Sähköukulele
Afrikassa on jo pitkään harrastettu kitara- ja
banjotyylisten soittimien rakentamista vanhoista moottori- tai
ruokaöljykanistereista. Hiljattain näiden soittimien jälkeläiset ovat
rantautuneet myös Suomeen. Kiinassa valmistetun uutuusbrändin nimi on
Bohemian Guitars, ja mallistosta löytyy sähkökitaroiden ja -bassojen
lisäksi myös öljykanistereista tehtyjä sähköukuleleita.
Bohemian Oil Can -sähköukuleleissa (149
€; Soitin Laine) käytetään käyttämättömiä öljykanistereita
runkomateriaaliksi, ja mallit on nimitetty graafisen viimeistelyn
mukaan. Testissä käynyt yksilö on sopraanikokoinen Bohemian Moonshine
-malli.
Mekaanisen kestävyyden ja lommojen välttämisen nimessä
Bohemian-soittimissa öljykannurunko on vahvistettu puulevyillä.
Sisälmyksiin pääsee käsiksi kätevästi päälle ruuvatun takaseinän kautta.
Moonshine-ukulelen ruuvattu vaahterakaula jatkuu rungon
sisällä pohjan saakka, ja kaulaan on kiinnitetty sekä soittimen
yksikelainen mikrofoni että ukulelen säädettävä, Fender-tyylinen talla.
Vaahteraotelautaan on asennettu 19 pienikokoista nauhaa.
Otelaudan reunat on pyöristetty mukavaksi, mutta testisoittimen nauhojen
päät tuntuivat aavistuksen verran teräviltä.
Bohemian Moonshinen elektroniikka on simppeli – yksikelainen mikrofoni on kytketty volume- ja tone-potikaan.
Vaikka Bohemianin perusajatus vaikuttaa ensisilmäykseltä
täysin kahjolta, toimii tämä sähköukulele yllättävän vaivattomasti.
Moonshinen-sähköuken soundi on perinteisestä virityksestä huolimatta
hyvin sähkökitaran-kaltainen, minkä ansiosta soitin toimii hyvin
Roots-musiikin kontekstissa. Maltillisella volyymillä jopa särösoundien
käyttäminen on täysin mahdollista.
Ukulelebassot
Jos ukulelebändi haluaa soundin kohottamiseksi bassoääniä
mukaan, voidaan nykyään valita useasta ukulelebasson (tai bassoukulelen)
malleista.
Ukulelebasso on vielä melko uusi soitintyyppi, joka ei
olisi olemassakaan ilman viime vuosien kehityksiä elektroniikan ja
kieliteknologian sarakkeissa. Brittiläinen Ashbory Bass (1980-luvulta)
on tietynlainen ukulelebasson esi-isä, sillä se oli ensimmäinen soitin,
josta saatiin matalia bassoääniä erittäin lyhyellä mensuurilla.
Ashboryssä käytettiin erittäin paksuja silikonikieliä, jotka kuitenkin
aiheuttivat ongelmia, koska ne olivat tahmeita ja lyhytikäisiä. Soundi
oli kuitenkin yllättäen kontrabasson kaltainen.
Ortegan Caiman FL (499 €; F-Musiikki;
topattu pussi kuuluu hintaan) on tyypillinen nykyaikainen ukulelebasso,
jossa saavutetaan täyteläisiä bassoääniä laadukkaan mikki- ja
etuvahvistinjärjestelmän, sekä erittäin paksujen Aquila Thundergut
-muovikielten avulla. Nimen FL-lyhenne tarkoittaa, että kyseessä on
nauhaton versio (Caiman on saatavilla myös nauhoilla).
Ortega Caiman FL on upean näköinen soitin, jolla on
täysipuinen kaikukoppa akaasiasta, liimattu mahonkikaula, sekä
ruusupuinen otelauta (nauhalinjoilla). Mensuurin pituus on vain 510 mm,
kun sähköbassoissa yleisin mensuuri on 864 mm.
Caimanin reunalistoitukset helmiäisupotuksineen, sekä
soittimen hunajainen väri antavat ukulelebassolle todella pramean
ulkönäön.
Paksuun ruusupuiseen otelautaan on upotettu tallaluun alle
sijoitettu mikrofoni, joka syöttää signaalinsa Ortegan omalle
MagusUke-etuvahvistimelle soittimen sivussa. Etuvahvistin saa virtansa
yhdestä nappiparistosta – paristokotelon runkoon on myös asennettu
ukulelebasson lähtöjakki.
Koska kyse on nauhattomasta soittimesta, kestää hieman
aikaa, ennen kun saa oikeat sävelkorkeudet otekäden sormien alle.
Paksujen Thundergut-kielten ja lyhyen skaalan takia otelaudan
nauhalinjat auttavat vain jonkin verran. Loppusilausta joutuu tekemään
harjoittelemalla korvakuulolla.
Harjoittaminen kuitenkin kannattaa mielestäni
ehdottomasti, koska Ortegan Caima FL -ukulelebassosta lähtee hyvin
maukkaat sähkökontrabassoa muistuttavat soundit.
Uusi Ohana OBU-22 (650 €; Soitin Laine; topattu pussi kuuluu hintaan) lähestyy samaa aihetta toisella tavalla:
Ohana ukulelebasso ei ole ylisuuri ukulele muovikielillä, vaan kutistunut akustinen bassokitara metallikielillä.
OBU-22 on dreadnought-tyylinen akustinen basso, jolla on
täysipuinen kuusikansi, vanerista tehdyt sivut ja kaareva pohja, sekä
mahonkinen liimakaula ruusupuisella otelaudalla. Ohanan-ukulelebassossa
on 19 medium-kokoista nauhaa. Soittimessa on kaunis mattaviimeistely.
Pietsomikrofonin ja etuvahvistimen suhteen Ohana luottaa
Fishman-tuotteisiin. Fishman Presys+ Bass -etuvahvistin tarjoaa
viritysmittarin ja kolmialueisen taajuuskorjaimeen lisäksi vielä
feedbäckiä torjuavan filtterin, sekä vaihekääntimen.
Ohana OBU-22 -ukebassolla on Gibson-sähkökitaroista tuttu mensuuri (24,75”/62,8 cm) ja perinteisiä phosphor bronze -kieliä.
OBU-22:n soitettavuus on hyvin nopea ja vaivaton, ja
pikkubassosta lähtee yllättävän paljon ääntä. Lyhyen mensuurin
rajoitukset tulevat kuitenkin vastaan E-kielen soundissa, joka ei ole
ihan yhtä eloisa kuin ukulelebasson muut kielet. Bändikokonaisuudessa
kielten soundillinen ero ei kuitenkaan nouse niin selvästi esiin.
Fishmanin Sonicore-mikki ja Presys+ Bass -etuvahvistin ovat laadukkaita
valintoja, jotka täydentävät hienosti Ohanan pikkubassoa.
Missä nettifoorumi siinä ilmiriita – tai siitä ainakin näyttää.
Sähkökitaristit kinastelevat siitä, onko putkivahvistin parempi kuin digitaalinen vastine.
Ukulelesoittajat taas riitelevät kielistä. On olemassa kaksi pääleiriä – Nylgut-fanit ja fluorocarbon-ystävät.
Nylgut- ja Supernylgut-kielet on keksitty Italiassa. Aquila-niminen kieltenvalmistaja keksi tavan valmistaa muovisia kieliä, joiden soundi ja soittotuntuma on mahdollisimman lähellä laadukkaita suolikieliä. Suolikielten huonot puolet ovat – eläinperäisyyden lisäksi – tasalaatuisuuden saavuttamisen hankaluus, sekä se että kielet elävät tuntuvasti sään mukaan (niiden vire muuttuu).
Aquila Nylgut -kielistä on tullut edullisien ja keskihintaisten ukulelejen keskuudessa tietynlainen laatustandardi.
Nylgutit tunnistaa yleensä kielten maitomaisesta värityksestä ja silkkisestä pinnasta. Vanhoissa Nylgut-kielissä niiden karheammasta pinnasta syntyi joskus kummallisia sivuäänejä (vikinä) soittaessaan, mutta nykyisissä versioissa ongelma on saatu (lähes) sataprosenttisesti halttuun.
Aquila Nylgut -kielten sointi on suhteellisen kirkas ja hyvin avoin, minkä ansiosta ne ovatkin hyvä valinta tummasti soivalle soittimelle (esim. vanerikoppainen ukulele). Jotkut soittajat eivät kuitenkaan tykkää Nylgut-kielten taipuisuudesta.
Fluorocarbon-kielet ovat myös melko uusi keksintö, vaikka materiaalia tunnetaan jo pidemmän ajan kalastussiimoista. Fluorocarbon on hyvin kestävä materiaali, josta saa valmistettua Nylgutia (tai nylonia) ohuempia kieliä, joilla on kuitenkin jäykempi tatsi.
C.F. Martinin ukulelet toimitetaan tehtaasta fluorocarbon-kielillä, ja niiden suosio vintage-ukulelejen omistajien ja progressivisten soittajien keskuudessa on yhä kasvussa.
Fluorocarbon-kielet ovat usein täysin läpinäkyviä, vaikka värillisiä vaihtoehtojakin on olemassa. Yleisimmät fluorocarbon-kielet Suomessa ovat varmasti Martin-kielet.
Yksi etu fluorocarboneissa – josta ei puhuta niin usein – on, että kielet voivat joskus, pienemmän läpimittansa ansiosta, parantaa hieman ylivireisesti soivan ukulelen intonaatiota.
Fluorocarbon-kielet soivat tavallisesti hieman isommalla keskialueella ja volyymillä kuin Nylgut-satsi.
****
Esimerkkipätkät on soitettu kahdella Martin Style 2 -tyylisillä sopraanoukuleleilla – Sigma SUM-2S (Supernylgut) ja Ohana SK-38 (fluorocarbon).
Tervetuloa Kitarablogi.comin ukulelekatsaukseen! Kesä on jo ovella, ja ukulele on täydellinen pikkusoitin rannalle, mökille tai grillijuhlaan.
Aluksi suunnittelin tekeväni tarkemmin rajatun katsauksen, jossa olisi ollut mukana kultakin valmistajalta kaksi, speksien ja hinnan perusteella, tarkoin valikoitua mallia. Juuri voimaan tulleet uudet lisäykset CITES-sopimukseen, jotka koskevat mm. ruusupuuta (palisanteria), yhdistettynä ukulelen suosion räjähdysmäiseen kasvuun, pakottivat minut muuttamaan suunnitelmiani maahantuojien varastotilanteita mukaileviksi.
Tässä katsauksessa esitellään edullisia ukuleleja, joiden hinnat vaihtelevat 80 ja 290 euron välillä. Katsauksen tarkoituksena ei ole löytää „paras“ soitin, vaan sen sijaan tehdä pienimuotoinen markkinan läpileikkaus, josta selviää millaisia ukuleleja tällä rahalla saa.
Edetään aakkosjärjestyksessä…
****
Baton Rouge on suhteellisen uusi merkki Saksasta, joka on erikoistunut ukulelejen lisäksi teräskielisiin kitaroihin. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta on saksalaista käsialaa, mutta soittimet valmistetaan firman omalla pajalla Kiinassa.
Baton Rougen V4 Sun -malliston soittimet ovat erittäin näyttäviä niiden kauniiden loimumahonkirunkojen ansiosta. Mattalakatut puupinnat on jätetty tarkoituksella hieman huokoisiksi, mikä antaa Baton Rouge -ukuleleille mukavan luonnollisen tuntuman.
V4 Sun -soittimissa on erikoissyvät, kaarevapohjaiset rungot. Sun-sana viittaa kauniiseen, auringon muotoisen rosettiin, joka on kaiverrettu kanteen laserilla.
Konserttikokoisen V4-C Sun -mallin soitettavuus on erinomainen. Kaulaprofiiliksi on valittu hyvin pehmeä, keskipaksu V.
Suuren koppansa ansiosta V4-C Sun soi hieman isommalla ja syvemmällä äänellä kuin ehkä odottaisi tämän hintaluokan konserttiukulelelta.
Testiin saapunut Baton Rouge V4-T Sun näyttää jopa vielä prameammalta kuin sen pienempi sisar.
Tenoriukulelet nähdään usein sormisoittajien käsissä. Monet heistä suosivat hieman leveämpiä otelautoja, 38 tai 40 mm satulan leveydellä, mutta 35 mm satulasta huolimatta V4-T Sunin kaula ei tuntunut minusta lainkaan ahtaalta.
Testisoittimessa oli valitettavasti hieman liian jyrkkä kaulakulma, minkä vuoksi se saapui testiin mahdottoman matalalla kieltenkorkeudella. Shimmaamalla tallaluuta hieman sain kielten korkeutta nostettua yli kaksi millimetriä, jolloin kielet lakkasivat rämisemästä nauhoja vasten. Olen kokeillut jo useampaa Baton Rouge -kitaraa ja -ukulelea, enkä ole tähän mennessä kohdannut ongelmia kaulan kulmissa – pidän tätä siis harvinaisena yksilövikana.
Kaulaprofiili on V4-T Sun -mallissa pyöreä D.
Shimmauksen jälkeen V4-T Sun soi erittäin terveellä ja voimakkaalla äänellä.
****
Flight on kiinalainen kitara- ja ukulelebrändi, joka on meille Suomessa vielä melko uusi tuttavuus. Perusmallien lisäksi Flight tarjoaa myös relikoituja ukuleleja, sekä virallisia Elvis Presley -malleja.
Guitalele (kirjoitetaan myös usein guitarlele) on uusin suuntaus ukulelemarkkinoilla, vaikka se onkin tavallaan paluu ukulelen juurille. Eurooppalaiset maahanmuuttajat toivat aikoinaan omia ”matkakitaroitaan” mukanaan Havaijille, joista sitten ukulelet kehittyivät. Nykyaikainen guitalele on kuusikielinen soitin tenorikokoisella kopalla. Viritys vastaa kitaraa, jossa on kapo viidennellä nauhalla (A-a).
Flight GUT350SP on hyvin siististi tehty soitin, joka tarjoaa maltillisesta hinnastaan huolimatta reunalistoitukset kopassa ja otelaudassa, sekä säädettävän kaularaudan.
GUT350SP:n kaula on veistetty okoumesta, joka tunnetaan myös nimellä gaboninmahonki. Koppa taas koostuu kuusikannesta ja sapellipohjasta (ja sivuista). Työnjälki on kauttaltaan siistiä.
Kaulaprofiili on lainattu klassisesta kitarasta – laakea ja suhteellisen leveä. Flightin soitettavuus on mukavan vaivatonta.
Flight GUT350SP ei ehkä ole kovaäänisin kaikista kokeilemistani guitaleleista, mutta sillä on hyvin kaunis ääni. Myös Flightin intonaatio on mukavasti kohdallaan.
Flight NUS310 on edullinen sopraanoukulele, joka myydään omassa laadukkaassa tweed-bägissään.
NUS310 eroaa keskivertosopraanosta leveämmällä rungollaan, jonka on tarkoitus lisätä pienikokoisen soittimen soundiin hieman muhkeutta.
Työnjälki on hyvin siistiä ja Flightin soittotuntuma on mukava. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C.
Minun mielestäni Flight NUS310 on mainio perussopraano vintage-tyylisellä soundilla ja hyvällä intonaatiolla.
****
Koki’o-brändin takana on saksalainen ukulelespesialisti RISA, joka on tunnettu erityisesti matka- ja sähköukuleleistaan. Koki’o on nimetty havajilaisen hibiskuksen mukaan, ja se tarjoaa laajan valikoiman akustisia ja mikitettyjä ukuleleja.
Otelauta on saanut koristeeksi mustan reunalistoituksen. Mallin rosetti koostuu koki’o-kasvin kukkasista, jotka on kaiverrettu laserilla mahonkikanteen.
Mahogany Concertissa on perinteistä syvempi runko kaarevalla, muotoon prässätyllä pohjalla. Koki’o:n kaikissa soittimissa on kaksi hihnatappia valmiiksi asennettuna. Myös laadukas topattu pussi kuuluu hintaan.
Kaulaprofiiliksi on valittu verraten ohut, ovaali C.
Ominaisuuksiltaan Mahogany Tenor vastaa lähes täysin Concertia, paitsi että Tenorissa on hieman leveämpi otelauta.
Testiyksilö näyttää olevan ns. maanantaikappale, vaikka soittimen työnjälki on sinänsä hyvin siistiä. Ukulelen sivuissa on nimittäin nähtävissä hieno sahausjälki/liimasauma. Joku on tehtaalla ilmeisesti sahannut sivut ensin perinteiselle ukulelelle sopiviksi, tajunnut sitten virheensä ja liimannut sen jälkeen molemmat sivut taas siististi yhteen. Vika on ainoastaan kosmeettinen, eikä se vaikuta lainkaan Mahogany Tenorin hyvään soitettavuuteen.
**** Ortega on iso, kielisoittimiin erikoistunut saksalainen brändi, joka yhdistää saksalaista suunnittelua ja laadunvalvontaa kiinalaiseen tuotantoon.
Ortega RU5 on tämän katsauksen edullisin soitin, mitä on sen laadun perusteella vaikea uskoa.
Työnjälki on ukulelen hintaan nähden erinomaisen siistiä.
Otelauta on reunalistoitettu mustalla muovilla, kun taas kopan reunoja koristaa läpikuultava kilpikonna-kuvioitu muovilista. Kuusikannen grafiikka on kaiverrettu siihen laserilla.
RU5:n kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D. Konserttimallin soitettavuus on erinomainen.
Ortega RU5 soi kauniilla, selkeällä ja dynaamisella äänellä.
Ortegan uutuusmalli RUMG on konserttikokoinen ukulele käänteisellä sähkökitaran viritinlavalla, sekä mango-puusta tehdyllä kaikukopalla. Mango vaikuttaa ensisilmäykseltä ehkä hieman epätavalliselta valinnalta, mutta sen ulkonäkö muistuttaa aika lailla hyvin vaaleaa koa-puuta.
Epätavallisen puun lisäksi, tämän Ortegan hieman korkeampaan hintaan saa myös puiset reunalistoitukset otelaudan ja kopan ympärille, sekä tämän katsauksen selvästi laadukkaimman gigbagin.
Kaulan profiili on mukavan tuntuinen sekoitus pehmeää V:tä ja ovaalia C:tä.
Ortega RUMG:n armoton atakki ja soittimen täyteläinen keskialue tekevät tästä konserttiukulelesta erittäin vahvaäänisen.
****
Tanglewood on suuri kielisoitinbrändi Englannista, joka teettää omat luomuksensa Kiinassa ja muissa Aasian maissa. Tanglewoodilla on peräti neljä ukulelemallistoa, joista Cove Creek on ehkä perinnetietoisin.
Tanglewood Cove Creek TU-2ST on tämän katsauksen ainoa kiiltäväksi lakattu soitin. Ulkomuodoltaan perinteiseen sopraanoon on valittu kokopuinen kuusikansi, sekä bubingavaneriset sivut ja takakansi.
TU-2ST:n työnjälki on erittäin korkealla tasolla ja soitin saapui testiin erinomaisissa säädöissä.
Cove Creekin hyvin pyöreä ja keskipaksu kaulaprofiili tuntuu oikein mukavalta.
Kokopuinen kuusikansi vaatii luonnollisesti hieman pidempää sisäänsoittoa, mutta jo tämän testirupeaman perusteella voin todeta, että Cove Creek TU-2ST:stä lähtee herkullisen vanhahtava sopraanoukulelen soundi.
Vaikka TU-10 on tämän ryhmän selvästi kallein soitin, on sen hinta itse asiassa melko edullinen, sillä tämä konserttiukulele tarjoaa pro-luokan ominaisuuksia, kuten esimerkiksi yksiosaisen mahonkikaulan.
Cove Creek TU-10 on perinteitä kunnioitava soitin avoimella viritinlavalla, vaahteraisella reunalistoituksella, helmiäisrosetilla, sekä kauniilla mattaviimeistelyllä.
Kaulaprofiiliksi on valittu keskipaksu U.
Tanglewood Cove Creek TU-10:n ääni soi erottelevasti, lämpimästi ja vahvasti jo suoraan paketista tulleena. Kokopuiselta soittimelta on odotettavissa vielä lisää soundin kypsymistä ja kukkimista säännöllisen soittamisen ansiosta.
****
Tämän katsauksen perusteella näyttää vahvasti siitä, että nyt olisi hyvä aika aloittaa ukulelen soittoharrastus. Jopa alle 100:n euron hintaluokassa on tarjolla laadukkaita soittimia, joilla soittaminen on hauskaa. Myös eri merkkejä, malleja ja kokovaihtoehtoja on nykyään Suomessakin laajalti saatavilla.
Ukulele
on pienikokoinen, nelikielinen, kitaraperheeseen kuuluva kielisoitin.
Musiikkihistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele
kehittyi nykymuotoonsa 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja
portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä riippuen soittimien
esitetään saapuneen Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai
suoraan eurooppalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).
1900-luvun alussa kiinnostus Havaijia ja havaijilaista
kulttuuria kohtaan kasvoi Yhdysvalloissa. Vuonna 1915, erilaisten
näyttelyiden ja kiertävien musiikkiryhmien ansiosta, USA:ssa alkoi
suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelella vaikutti olevan erityisen
suuri viehätysvoima, ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.
Jopa hieman yllättäen, ukulelen suosio ei hiipunut
muutamaa vuotta buumin alkamisen jälkeen, vaan pikkuinen soitin suoritti
onnistuneesti loikan hula-hula – soittimesta varhaisen jazzin ja
vaudeville-viihteen ainesosaksi.
Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot syrjäyttivät ukulelen valokeilasta.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ukulele on tekemässä vahvaa paluuta. Aktiivisoittajakunta kasvaa tasaista vauhtia ja monissa kouluissakin oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.
Ukulelen anatomia
Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä
kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat
konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on
tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas
eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä se
viritetään C-vireen (g1-c1-e1-a1) sijaan samaan vireeseen kuin kitaran
neljä ylintä kieltä.
Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä korkeampaa
C-virettä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti
melodiapainotteiset soittajat suosivat tenoreissa matalampaa C-virettä
(g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas
pitävät sopraanoukulelejaan vanhassa (alkuperäisessä) D-vireessä
(a1-d1-fis1-h1).
Perinteisten kokojen lisäksi markkinoilta löytyy myös
bassoukuleleja, joissa on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama
vire kuin bassokitarassa, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on
tenoriukulelen kokoinen pikkukitara, joka viritetään A-vireeseen.
Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa
on kaula, nauhallinen otelauta sekä ontto kaikukoppa. Vintage-tyylisissä
sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi
olla jopa 18 nauhaa. Kitaramaisesti muotoiltujen ukulelejen lisäksi on
myös nk. ananasmallisia soittimia (engl. pineapple uke), joissa on hieman erilainen sointi.
1900-luvun alussa kaikkien ukulelejen virittämiseen
käytettiin monista jousisoittimista tuttuja, yksinkertaisia puutappeja,
joissa ainoastaan tappien ja lavan välinen kitka piti kielet vireessä.
1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan
kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut
varsinaista koneistoa hammasrattaineen, vaan nekin toimivat
viritystapin, metalliprikkojen ja jousien välisen (säädettävän) kitkan
varassa.
Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.
Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissa voi olla joko
perinteinen talla, jossa yksinkertainen solmu pitää kielet paikoillaan, …
… tai sitten klassisesta kitarasta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.
Havaijilta Pennsylvaniaan
Sähkökitaristit yleisesti himoitsevat 1950- ja 60-luvun
Fender- ja Gibson-kitaroita, sillä niillä on legendaaristen soittimien
maine.
Ukuleleissa taas yksi firma on vintage-soittimien
kiistaton ykkönen: C. F. Martin & Co. Vaikka se saattaakin kuulostaa
kummalliselta, onnistui juuri tämä perinteikäs yhdysvaltalainen
kitarafirma kehittämään laadukkaita ukuleleja 100 vuotta sitten.
Martin-ukulelet olivat niin suosittuja – firma teki 1910- ja
1970-lukujen välillä lähes 200.000 ukulelea – että ne pitivät yrityksen
pinnalla 1930-luvun Suuren Laman ajan.
Martinin nomenklatuurassa käytetään soitinkokojen
lyhenteitä (S, C, T ja B), sekä Style-numeroita, joista selviää kuinka
paljon koristeita on käytetty (Style 0, 1, 2, 3 ja 5). K-kirjaimen
lisäys kertoo siitä, että kaikukoppa on tehty havaijilaisesta koapuusta,
joka on paikallinen akaasialajike. Martin Guitarsin mielestä mahonki
oli soinnillisesti selvä ykkönen, mutta koska alkuperäiset havaijilaiset
soittimet tehtiin koa-kopalla, firma tarjosi myös K-versioita
ukuleleistaan. Nopeasti lisääntyvän lihakarjatuotannon takia koasta tuli
kuitenkin uhanalaista jo ennen Toista Maailmansotaa, mikä ensin nosti
koa-soittimien hintaa ja lopulta johti siihen, että Martin lopetti
puulajin käytön lähes kokonaan.
Style 0 (yllä) oli siis alunperin edullinen malli mahonkikopalla, …
… kun taas Style 5K oli pramea koa-ukulele abalone-upotuksilla.
Nykyään koaa kasvatetaan Havaijilla vastuullisesti, minkä
ansiosta kaunista hunajanväristä puulajia voi jälleen nähdä joissakin
soittimissa.
Tähän katsaukseen pyydettiin mukaan 12 erilaista
ukulelemallia. Hinta ei ollut tällä kertaa pääasiallinen valintaperuste,
vaan nyt haettiin soittimia, jotka sopivat hyvin jo hieman
edistyneemmänkin soittajan käsiin.
Sopraanoukulelejen tarjonta ei koskaan ennen ole ollut
yhtä monipuolista ja laadukasta, ja kiinalaisen tuotannon ansiosta
myöskään hinnoissa ei ole valittamista.
Sopraanoukulelea on myös kehitetty soittimena selvästi
eteenpäin, mikä näkyy puuvalinnoissa ja etenkin kaikukopissa. Monet
nykyiset sopraano-mallien kopat ovat nimittäin syvempiä ja/tai isompia
kuin ennen, ja myös kaarevia pohjia näkyy yhä enemmän. Isomman kopan etu
on lämpimämpi soundi ja (ideaalitapauksessa) myös voimakkaampi sointi.
Italialaisvalmistaja Aquilan (Super-) Nylgut-kielistä on
selvästi tullut tehdaskielten standardi isojen valmistajien keskuudessa.
Nylgut-kielten tarkoitus on tarjota synteettinen vaihtoehto
alkuperäisille suolikielille. Soundi pysyy kutakuinkin samana, mutta
Aquilat pysyvät suolikieliä huomattavasti paremmin vireessä, koska ne
eivät “elä” sään muutosten mukaan.
Testiryhmästä ainoastaan Martin käyttää ukulelessaan
omavalmisteisia fluorocarbon-kieliä, joiden suosio on tällä hetkellä
kasvussa vintage-keräilijöiden ja virtuoosien keskuudessa.
Fluorocarbon-kielien suosio perustuu pitkälti niiden selkeämpään
soundiin, sekä siihen, että ne tuottavat vähemmän sormiääniä kuin
Nylgutit.
Edetään katsauksessa aakkosjärjestyksessä.
Baton Rouge V1-S Royal (85 €)
Baton Rouge on akustisiin kitaroihin ja ukuleleihin
erikoistunut merkki, jonka soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta
suoritetaan Saksassa, ja jolla on oma soitintehtaansa Kiinassa.
Edullinen V1-S Royal on pitkälti vintage-tyylinen
sopraano, jossa on kuitenkin vintagea syvempi, kaarevapohjainen
vanerikoppa mahongista.
Koska lähes kaikki ruusupuulajit on hiljattain listattu
uhanalaisiksi (CITES), kielisoitinvalmistajat ovat joutuneet etsimään
sille korvaajia. Baton Rouge on siirtynyt käyttämään ruusupuun sijaan
pähkinäpuuta, ja V1-S Royalissa on jo pähkinäpuinen otelauta ja talla.
Talla on klassisesta kitarasta lainattu silmukkamalli.
V1-S:ssä on kolmiosainen, natopuinen kaula. Lapaan on asennettu avoimet kitaravirittimet mustilla muovinupeilla.
Baton Rougen satula ja tallaluu on veistetty Graph Techin
NuBone-materiaalista, joka on synteettinen vaihtoehto naudanluulle.
Kaulan leveys on satulan kohdalla 35 milliä.
V1-S Royal on siististi rakennettu sopraanoukulele.
Soittimen tummanpunainen Royal Red -mattaviimeistely jättää puun
huokoset näkyviin.
Baton Rougen kaulan raamikas u-profiili tuntuu todella hyvältä, ja ukulelen soittotuntuma on myös muilta osin hyvin mukava.
Vanerikoppaiseksi soittimeksi Baton Rouge V1-S Royal soi yllättävän isolla ja lämpimällä äänellä, joka projisoi hyvin.
Baton Rouge V1-S Royal – solo:
[AUDIO: Baton Rouge V1-S Royal:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Baton Rouge V4-S Sun (99 €)
Baton Rouge V4-S Sun on koristeellisuuden suhteen
Royal-mallia ylemmällä tasolla. Vanerikoppa on tehty hyvin kauniista
loimumahongista, ja koko ukulele on sävytetty tyylikkäästi hieman
kellertäväksi. Lisäksi kaikuaukkoa koristaa laserilla tehty, aurinkoa
muistuttava rosetti.
Testiyksilö on selvästi siirtymäkauden soitin, jossa
otelauta on jo vaihtunut pähkinäpuuhun, mutta talla on vielä ruusupuusta
veistetty.
Kaarevan pohjan reuna on koristeltu ohuella, mustalla viivalla.
Myös V4-S Sunin natokaulassa on täyteläinen U-profiili,
joka sopii ainakin minun käteeni mainiosti. Kaulan leveys satulan
kohdalla on 35 milliä.
Vaikka tämän katsauksen molemmat Baton Rouge -ukulelet
ovat perusrakenteensa suhteen hyvin samanlaisia, on V4-S Sun -mallin
äänessä hieman enemmän ala-middleä, minkä ansiosta se kuulostaa myös
karvan verran “isommalta”.
Baton Rouge V4-S Sun – solo:
Baton Rouge V4-S Sun:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Kala KA-15S (79 €)
Kala on havaijia ja tarkoittaa hopeaa. Nimestään
huolimatta Kala Brand on kärkisijalla firman malliston laajuuden ja
soittimien maailmanlaajuisen suosion suhteen. Kala keskittyy lähes
pelkästään ukuleleihin ja firman mallistoon kuuluvat Waterman- ja
Ukadelic-nimiset muoviset soittimet, edullinen Makala-mallisto, laaja
Kala-tarjonta sekä Yhdysvalloissa valmistettu Elite USA -mallisto. Myös
alkuperäinen U-Bass on firman käsialaa.
Edullisessa Kala KA-15S:ssä on vintagea leveämpi ja kitaramaisempi mahonkivanerikoppa suoralla pohjalla.
Kaikuaukon rosetti on kaiverrettu puuhun laserilla.
Ruusupuun CITES-listauksen vuoksi Kalakin on siirtymässä
pähkinäpuuhun. Testisoittimessa on jo pähkinäpuinen otelauta, mutta
klassinen talla on vielä ruusupuuta.
Koko soitin on viimeistelty tummalla, punaruskealla open pore -mattaviimeistelyllä, joka tuntuu hyvin mukavalta.
Kala on valinnut sekä yläsatulan, että tallaluun materiaaliksi Graph Techin NuBonen.
KA-15S:n kaulaprofiili on pyöreä C. Otelautaan on asennettu 12 messinginväristä nauhaa.
Kala KA-15S -sopraanoa on mukava soittaa ja se ilahduttaa hyvällä ja tasapainoisella ukulelesoundilla.
Kala KA-15S – solo:
Kala KA-15S:
Lisätiedot: Soundtools
Kala KA-SEMB (119 €)
KA-SEMB-tunnus tarkoittaa, että tässä on kyse sopraanoukulelesta (S), jossa on sininen (B) vanerikoppa loimumahongista (EM = exotic mahogany). Lisäksi kyseisen Kalan kopassa on reunalistoitukset sekä pohjaan maalattu musta keskiviiva.
Myös KA-SEMB-mallissa pähkinäpuinen otelauta on yhdistetty
ruusupuiseen tallaan (jonka materiaal on myös vaihtumassa
pähkinäpuuhun).
Tässä Kalassa on kolmiosainen mahonkikaula ja avoimet
kitaravirittimet helmiäismuovisilla nupeilla. Kaulan leveys satulan
kohdalla on 35 milliä.
Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C. Kala KA-SEMB:n soittotuntuma on kevyt ja vaivaton.
KA-SEMB:n vintage-tyylinen kirkas ja selkeä soundi on
omiaan lyömään itsensä läpi, mikä tekee tästä ukulelesta erinomaisen
komppisoittimen akustisissa kokoonpanoissa.
Kala KA-SEMB – solo:
Kala KA-SEMB:
Lisätiedot: Soundtools
C.F. Martin 0X Uke Bamboo (375 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Martin 0X Bamboo on kahdella tavalla tämän katsauksen erikoisuus:
Ensinnäkään 0X Bamboo:ta ei valmisteta Kiinassa (tai
muualla Kaukoidässä), vaan Martin Guitarsin omalla tehtaalla Meksikossa,
ja toiseksi sen kaikukoppa ei ole puuta vaan bambukuvioitua HPL-levyä.
0X Bamboo on firman edullisin ukulelemalli, joka kuuluu
Martinin X-sarjaan. Kyseisen sarjan kitaroidenkin kopissa käytetään
harvinaisten ja kalliiden soitinpuiden sijaan korkeapainelaminaattia (=
HPL).
Korkeapainelaminaatti on IKI-levyn serkku, ja se
valmistetaan, korkeaa painetta ja lämpöä hyödyntäen, hartsilla
kyllästetystä voimapaperista. HPL:n pinnassa voi olla mm. värillistä
muovia tai läpinäkyvällä muovilla päällystettyä, puukuvioista paperia.
HPL:n suuria etuja ovat sen kestävyys ja tasalaatuisuus.
Lisäksi se on kustannustehokasta, koska materiaalia ei tarvitse kuivata
ja varastoida pitkiä aikoja, ennen kuin sitä pystyy hyödyntämään
soitinrakennuksessa. Kaiken tämän lisäksi pinnoitteella voi matkia myös
erittäin harvinaisia ja kalliita jalopuita, ilman että tämä vaikuttaisi
millään tavalla valmiin soittimeen hintaan.
Martinin käyttämä HPL-laatu käyttäytyy ilmeisesti melko
lailla puun tavalla, koska 0X Bamboon kopasta löytyy samanlainen
puurimoitus kuin perinteisistäkin akustisista soittimista.
Martin käyttää 0X Ukessa ruusupuun sijasta afrikkalaista
sipo-mahonkia otelauta- ja tallamateriaalina. Otelautaan on asennettu 17
nauhaa, ja se loppuu Martin-ukuleleissa usein nähtävään kärkeen.
Bamboon talla on vintage-tyylinen, mutta tässä soittimessa on muista
katsauksen ukuleleista poiketen kompensoitu NuBone-tallaluu.
0X Uken kaulakin on hieman epätavallinen, koska se on
tehty laminoidusta koivusta. Materiaali on vanerin kaltaista, mutta
kaikkien puusiivujen syyt kulkevat tässä tapauksessa samaansuuntaisesti,
eivätkä niin kuin tavallisessa vanerissa, jossa joka toisen kerroksen
syyt on käännetty 90 asteen kulmaan.
Aluksi Martin käytti X-sarjan soittimissaan
Stratabond-nimistä kaulamateriaalia, joka oli rakenteeltaan hyvin
samankaltaista. Stratabond on Rutland Plywood -nimisen valmistajan
rekisteröity tavaramerkki. Rutland meni kuitenkin kolme vuotta sitten
tuhoisan tehdaspalon takia konkurssiin, ja C. F. Martinin piti löytää
toisaalta vastaavaa materiaalia.
0X Bamboo:sta löytyy laadukkaat Grover-patenttivirittimet.
Vaikka nämä kitkavirittimet toimivat sinänsä moitteettomasti, en ehkä
suosittelisi niitä aivan aloittelijalle, koska tällaisten virittimien
toiminta ei ole (niiden toimintaperiaatteen takia) niin sulavaa ja
anteeksiantavaa kuin hammaspyöriä hyödyntävissä virittimissä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on ruhtinaalliset 36
millimetriä, minkä ansiosta myös nakkisormet omaava henkilö voi helposti
soittaa 0X Ukella. Kaulaprofiili on suhteellisen matala ja erittäin
mukava D, mikä on tyypillistä nyky-Martineille.
Soundin tai soittotuntuman puolesta on vaikea uskoa, että
0X Bamboo on jotain muuta kuin kokopuinen sopraano. Sen sointi on ehtaa,
laadukasta Martinia. Soundi on hyvin siisti ja erotteleva, ja 0X
Bamboon atakki on tarkka ja helmeilevä.
Martin 0X Bamboo – solo:
Martin 0X Bamboo
Lisätiedot: Kitarapaja
Ohana SK-14 (95 €)
Amerikankiinalainen insinööri Louis Wu perusti Ohana Ukuleles -yrityksen (havaijilainen sana ohana
tarkoittaa “perhe/suku”) vuonna 2006. Yksitoista vuotta myöhemmin
pienestä perheyrityksestä on kasvanut suuri ukulelebrändi, jolla on
laadukkaan ja soittajakeskeisen valmistajan maine. Soittimien
suunnittelu ja laadunvalvonta suoritetaan Yhdysvalloissa, mutta
soittimet valmistetaan Kiinassa.
Ohana SK-14 kuuluu firman Step-up-mallistoon, joka tarjoaa selvästi aloittelijatasoa laadukkaampia ukuleleja.
SK-14 tarjoaa reunalistoitetun mahonkivanerikopan sekä
kolmiosaisen mahonkikaulan. Kaikukoppa on ensin petsattu ruskeaksi,
minkä jälkeen koko soitin on saanut ylleen sileäpintaisen
mattaviimeistelyn.
Ohanan ruusupuuotelaudasta löytyy 15 nauhaa. Myös SK-14:n
vintage-tyylinen talla on veistetty ruusupuusta. Sekä satula, että
tallaluu ovat aitoa naudanluuta.
Ohana käyttää tässä mallissa laadukkaita, avoimia Grover-kitaravirittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 34 milliä.
Kaulaprofiiliksi on valittu ovaali C, mikä on mielestäni todella hyvä
kompromissi paksun “aikuisprofiilin” ja lapsille (tai nuorille) sopivan
ohuemman kaulan välillä.
Ohana SK-14 -ukulelella on mukavan lämmin soundi pyöreällä
keskialueella, mikä on varmaankin tämän sopraanon vintagea leveämmän
kopan ansiota. SK-14 sopii soundiltaan mielestäni suoran komppaamisen
lisäksi hyvin myös sormisoittoon.
Ohana SK-14 – solo:
Ohana SK-14:
Lisätiedot: Soitin Laine
Ohana SK-70WG (175 €)
Ohana SK-70WG:stä selviää jo ensisilmäyksellä, että se
kuuluu firman Deluxe Solid Tops -sarjaan. Tässä kaunottaressa on
kokopuinen kuusikansi, ja sivut sekä pohja ovat erittäin näyttävää
pajuvaneria. Kopan erittäin hieno reunalistoitus koostuu eri
puulajeista, ja soittimen kiiltävä lakkaus korostaa sopivasti SK-70WG:n
kauneutta.
Ohanan otelauta ja klassinen talla on veistetty ruusupuusta. Tallaluu ja yläsatula ovat aitoa naudanluuta.
Soittimen työnjälki on erittäin siistiä.
Tässäkin mallissa Ohana käyttää aitoja Grover-kitarakoneistoja.
SK-70WG:n kaulan leveys satulan kohdalla on 35 millimetriä. Kaulaprofiili on tässä ukulelessa pyöreä D.
Volyymin kannalta Ohana SK-70WG kuuluu tämän katsauksen
kärkikolmikkoon (Sigman ja Tanglewood Tiaren kanssa), mutta se on myös
soundiltaan hyvin laadukas. Kokopuinen kuusikansi sekä erikoinen
pajukoppa vievät tämän sopraanon soundia selvästi klassisen kitaran
suntaan. Ääni on lämmin ja keskialue on hyvin vivahteikas. SK-70WG:n
atakki ei ole ehkä niin läpilyövä ja armoton kuin monissa
vintage-tyylisissä ukuleleissa, mikä toisaalta tekee tästä Ohanasta
mielestäni monipuolisemman.
Ohana SK-70WG – solo:
Ohana SK-70WG:
Ortega RFU-10S (109,90 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Ortega on maineikas saksalainen akustisten kielisoittimien valmistaja, jolla on oma tehtaansa Kiinassa.
Ortega RFU-10S on uusi Friends-sarjan suoraviivainen sopraanoukulele.
RFU-10S:n kaikukoppa on tehty mahonkivanerista, ja myös soittimen kolmiosainen kaula on veistetty mahongista.
Soittimessa on open pore -mattaviimeistely.
Tämän Ortegan otelauta ja klassinen talla ovat
sonokelingiä. Otelautaan on asennettu 15 nauhaa. RFU-10S:n satula ja
tallaluu ovat aitoa naudanluuta.
Ortega käyttää tässä mallissa laadukkaita, suljettuja virittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 36 milliä.
Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen lihaisa, pyöreä C, minkä
ansiosta tämä malli sopii hyvin myös isokätiselle soittajalle.
Ortega RFU-10S soi vahvalla äänellä, jossa on napakka atakki, sekä avoin keskialue.
Ortega RFU-10S – solo:
Ortega RFU-10S:
Lisätiedot: F-Musiikki
Ortega RU-10 (194,90 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Ortega RU-10 on kokopuinen soitin sileällä mattaviimeistelyllä.
Sekä RU-10:n koppa, että sen kaula on tehty mahongista.
Kaikukoppa on reunalistoitettu kermanvärisellä muovilla. Kanteen on
lisäksi upotettu helmiäismuovista tehty reunakoristus. Ruusupuuotelauta
taas on saanut mustan reunalistoituksen.
RU-10:n otelaudassa on 15 nauhaa. Soittimen klassinen talla on veistetty ruusupuusta.
Tallaluu ja yläsatula ovat aitoa naudanluuta.
Kaulan leveys satulan kohdalla on ruhtinaalliset 36 mm.
RU-10:n kaulaprofiili on yhdistelmä pyöreää C:stä ja pehmeää V:tä –
lopputulos kallistuu siis hieman vintagen puolelle.
Jotkin kokopuiset soittimet tarvitsevat pidemmän
sisäänsoitto-vaiheen, kuin mihin tällaista katsausta tehdessä riittää
aikaa, ja olen melko varma, että testissä käynyt Ortega RU-10 on juuri
tällainen soitin. Tämän sopraanon kirkkaassa ja selkeässä äänessä ei ole
mitään vikaa, mutta olen varma, että tästä kokopuisesta ukulelestä
löytyy ajan myötä vielä enemmän volyymiä, sekä lisää hienostuneisuutta
keskialueessa.
Ortega RU-10 – solo:
Ortega RU-10:
Lisätiedot: F-Musiikki
Sigma SUM-2S (315 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Sigma Guitars oli alun perin C. F. Martinin 1970 perustama
alamerkki japanilaisille Martin-lisenssikopioille. Martin sai Sigman
ansiosta edullisemman malliston virallisia kopiosoittimia oman
USA-tuotantonsa rinnalle.
Martin Backpacker -sarjasta lähtien Martinin oma
meksikolainen tehdas on ottanut Sigman paikan firman mallistossa, minkä
vuoksi brändille ei ollut enää käyttöä.
Martin Guitars on sittemmin myynyt Sigma Guitars -brändin
saksalaiselle AMI Musical Instruments GmbH:lle, joka on jo pitkään
toiminut akustisten kielisoitinten maahantuojana. AMI/Sigma on jatkanut
pitkälti samalla reseptillä kuin vanha Martin/Sigma – se valmistaa
omalla tehtaallaan Kiinassa laadukkaita lisenssikopioita
Martin-soittimista muusikkoystävällisin hinnoin.
Jos 1930-luvun Martin Style 2 -sopraano kiinnostaa, mutta
vintage-soittimen hinta hirvittää, on Sigma Guitarsin SUM-2S tähän
sopiva vastaus. SUM-2S yhdistää sopivasti vintage-kakkosen ainesosat ja
viimeistelyn nyky-Martinien pitkän (Style 3) otelaudan kanssa.
Alkuperäisessä Style 2:ssa oli vain 12 nauhaa, SUM-2S:ssä taas nauhoja
on 17.
Sigma SUM-2S:ssä on tummanruskea, kokopuisesta mahongista
tehty, reunalistoitettu kaikukoppa sileällä mattaviimeistelyllä. Ainoana
soittimena tässä katsauksessa Sigma käyttää yhdestä mahonkipalasta
tehtyä kaulaa, mikä on tässä hintaluokassa hyvin harvinaista.
Otelauta ja ukulelen vintage-tyylinen talla on veistetty ruusupuusta. Sekä tallaluu että satula ovat aitoa naudanluuta.
Sigma käyttää SUM-2S-mallissa kiinalaisia
Ping-patenttivirittimiä. Olin aluksi hieman skeptinen virittimien
muovisten kitkaprikkojen suhteen, mutta testin aikana Pingit toimivat
yhtä hyvin kuin muidenkin valmistajien (Grover, Gotoh) vastaavat mallit.
Sigman kaulaprofiilia voisi kuvailla ovaaliksi C:ksi. Kaulan leveys satulan kohdalla on mukavat 36 milliä.
Sigma SUM-2S soi erittäin kauniisti ja vahvasti,
laadukkaan mahonkiukulelen lämmöllä ja selkeällä atakilla. Tykkäsin sen
soinnista kovasti!
Sigma SUM-2S – solo:
Sigma SUM-2S:
Lisätiedot: Kitarapaja
Tanglewood TU-1 (101 €)
Tanglewood on erittäin suosittu brittiläinen soitinmerkki.
Soittimet suunnitellaan ja tarkistetaan Englannissa, mutta soittimet
valmistetaan Kaukoidässä (firma ei kerro tarkoin missä maassa/maissa).
Tanglewood TU-1 kuuluu valmistajan Union Series -mallistoon, joka keskittyy Folk- ja Western-soittimiin.
TU-1 on hyvin siististi rakennettu mattapintainen
sopraanoukulele mahonkisella vanerikopalla. Soittimessa on mahongista
veistetty kaula, ja sen otelauta ja vintage-talla on tehty
CITES-vapaasta jalopuusta.
TU-1:n satula ja tallaluu ovat kermanväristä ABS-muovia.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 34 millimetriä. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D-profiili.
Tanglewood TU-1:n soundi on vanerikoppaiseksi ukuleleksi
yllättävän iso ja täyteläinen, mutta mukaan mahtuu myös sopiva annos
helmeilevää atakkia.
Tanglewood TU-1 – solo:
Tanglewood TU-1:
Lisätiedot: Musamaailma
Tanglewood TWT-5 (74 €)
Tanglewood TWT-5 kuuluu firman Tiare-sarjaan. Tiare on
tahitilaisen gardenia-lajin nimi. Tiarella on erittäin näyttävä kukka,
jonka väritys liukuu usein pastellinkeltaisesta sisuksesta
lumivalkoiseen reunaan.
Vaikka TWT-5 on tämän katsauksen edullisin soitin, on tämä
Tanglewood varsin näyttävä soitin kiiltävällä natural-viimeistelyllä.
Syvä vanerikoppa – jossa on kaareva pohja – on veistetty kauniista
loimumahongista. Myös koppaan liimattu tarrarosetti on hyvin näyttävä.
Tanglewoodin kolmiosainen kaula on afrikkalaista
okoume-mahonkia, kun taas ukulelen otelauta ja klassinen talla ovat
CITES-vapaata jalopuuta. Satula ja tallaluu on tehty ABS-muovista.
TWT-5-mallissa käytetään avoimia kitaravirittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä. Kaulaprofiilia voisi kuvailla ovaaliksi C:ksi.
Tanglewood TWT-5 ei ehkä ole tämän katsauksen isoäänisin soitin, mutta sen soundi on erittäin kaunis, selkeä ja tasapainoinen.
Testissä käynyt kvartetti – TU-1CE, TU-3, TU-3E ja TU-5 – tulee Tanglewoodin mahonkikoppaisesta Union-sarjasta.
Kaikissa Union-sarjan ukuleleissa on mahonkikaula, jossa kaulakorko ja lapa ovat liimattuna pitkään pääosaan.
Otelauta on palisanterista.
Tanglewoodin avoimet virittimet toimivat moitteettomasti.
Ukuleleissa käytetään valmistajasta riippuen useita eri tallaratkaisuja.
Tanglewood on päättänyt käyttää niistä helppokäyttöisintä mallia, jossa kielet kiinnitetään solmulla tallan edestä.
Union-sarja ukuleleissa on kaikukoppa mahonkivanerista.
Soittimet on viimeistelty ohuella mattalakkauksella.
****
Tanglewood TU-1CE (116 €) on soololovella ja mikrofonijärjestelmällä varustettu sopraano-kokoinen ukulele.
Sopraano on tavallisista ukulele-kokoluokista pienin, ja näin ollen TU-1CE:n mensuuri on vain 34,5 cm.
Kauko-Idässä valmistetun Tanglewoodin työnjälki on hintaansa nähden erinomainen, mikä näkyy esimerkiksi erittäin siististä kaulaliitoksesta.
TU-1CE:n otelaudassa on 16 pienikokoista nauhaa.
TU-1CE on varustettu laadukkailla Aquila Nylgut -kielillä.
Tanglewoodin kylkeen on asennettu nappiparistolla toimiva esivahvistin TU-1CE:n pietsomikrofonille. Volume- ja tone-säätimien lisäksi esivahvistin tarjoaa myös oivan viritysmittarin.
****
Tanglewood TU-3 (119 €) on konsertti-kokoinen ukulele, ja se toimitetaan omassa laukussaan.
Concert-ukulele on yksi kokoluokka sopraanosta ylöspäin.
Tämän mallin mensuuri on 37,5 cm.
Testissä käynyt TU-3 on kaunis yksilö niin etu-…
…kuin takapuoleltakin.
****
TU-3:n sähköistetyssä versiossa – Tanglewood TU-3E (129 €) – on sama etuvahvistin kuin TU-1CE-mallissa.
TU-3E:n otelauta tarjoaa 18 pientä nauhaa.
Union-sarjan ukuleleiden yksinkertainen musta rosetti istuu tyylikkäästi soittimien luonnonläheiseen imagoon.
Mikkijärjestelmän lähtöjakki on asennettu kopan sivuun.
****
Myös Tanglewoodin baritoni-kokoisessa TU-5-ukulelessa (149 €) laadukas laukku kuuluu hintaan.
Baritoni on isoin perinteinen ukulelekoko. TU-5:n mensuurin pituus on 51,2 cm.
TU-5:llä on 20 pientä nauhaa. Tämä malli toimitetaan tehtaalta mustilla nylonkielillä korkeassa g-virityksessä (d4-g3-h3-e4), jossa D-kieli on viritetty oktaavin verran ylemmäs kuin akustisessa kitarassa.
****
Tältä TU-1CE-sopraano kuulostaa studiomikrofonilla mikitettynä:
Linjasoitostakin lähtee laadukas versio pienokaisen akustisesta äänestä:
Ja molemmista äänilähteistä yhdistetty signaali on tällainen:
****
Äänitin Tanglewoodin TU-3 konserttiukulelea samanaikaisesti sekä kondensaattorimikrofonilla (AKG C3000) että dynaamisella Shure SM57:llä:
****
Mikitettynä pietsolla varustettu TU-3E kuulostaa käytännössä samalta kuin täysin akustinen TU-3:
Valitettavasti testiyksilön tallamikrofonin asennuksessa (tai sen toiminnassa) oli jotain häikkää, minkä takia ukulelen kaksi reunimmaiset kielet eivät kuulu käytännössä lainkaan:
Tältä kuulostavat TU-3E:n akustinen ja linjasignaali summattuina:
****
Äänitin Tanglewood TU-5 -baritoniukulelea samanaikaisesti sekä AKG C3000 -kondensaattorimikrofonilla että Shuren dynaamisella SM57:llä:
****
Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat laadukkaasti tehtyjä, kevyitä soittimia, joilla on mattaviimeistelyn tuoma hillitty charmi.
Nämä ukulelet ovat jo ihan oikeita soittimia, edullisista hinnoista huolimatta!
Pidän todella paljon Tanglewoodien tuhdista kaulaprofiilista, joka tarjoaa myös aikuisen kädelle reilusti mistä pitää kiinni.
Testissä käyneen TU-3E:n sähkösoundissa ilmentynyt ongelma on toki harmittava yksilövika, etenkin kun sitä vertaa TU-1CE:n mallikkaasti toimivaan pietsojärjestelmään.
Kokonaiskuva on kuitenkin hyvin positiivinen, niin työnjäljen kuin soundin osilta. Kolmen „isompien“ mallien kovat laukut tekevät näistä Tanglewood-soittimista entistäkin houkuttelevampia. Mielestäni Tanglewoodin Union-sarjan ukulelet ovat erittäin hyvä (ja edullinen) tapa tutustua ukulelen soittamiseen hieman vakavammin.
Ukuleleblogi.com 