Ohana SK-38 (copy of a vintage C.F. Martin Style 2)
Ohana SK-38
Akaasian lumous – kolme kokopuista konserttiukulelea
Ukulelefanien keskuudessa yhtä puulajia pidetään ylitse muiden – havajilainen koa.
Koapuu – koa tarkoittaa havajin kielellä soturi – on akaasiapuiden sukuun kuuluva kasvi, joka kasvaa ainoastaan Havaijisaarien vulkaanisella maaperällä. Koapuiden runkoja on käytetty jo vuosisatojen ajan perinteisten soutuveneiden tekoon. Kun portugalilaiset maahanmuuttajat aloittivat kehittämään nykyistä ukulelea, he luonnollisesti valitsivat soittimeen paikallista ja helposti saatavaa koaa.
Koa on ominaisuuksiltaan lähellä kalifornialaista pähkinäpuuta, mutta huomattavasti kevyempää. Puun väri on jo luonnollisesti hohtavan punaruskeaa (tai hieman vihertäväkin), ja sokerivaahteran tai koivun lailla puussa voi esiintyä myös vahvoja loimukuvioita.
Manuel Nunez ja Frank Henry Martin
Kun Manuel Nunez avasi vuonna 1880 ensimmäisen isomman ukulelepajan ja -kaupan Honoluluun, hänen soittimista tuli nopeasti vielä uuden soitintyypin standardi, mikä tuli ulkonäköön, soitettavuuteen ja soundiin.
Ensimmäiset manner-yhdysvaltalaiset, jotka rakastuivat ukuleleen ja havaijilaiseen musiikkiin, olivat turistit, joista moni toivat pikkusoittimen myös matkamuistona takaisin kotiin. Kesti kuitenkin vielä vuoteen 1915 ja San Franciscon maailmannäyttelyyn, ennen kuin USA:ssa syntyi oikea “ukulelemania”.
Monet yhdysvaltalaiset soitinvalmistajat alkoivat tehdä omia “aitoja havaijilaisia” ukuleleja Havaijista maahantuotujen soittimien lisäksi. Pennsylvanialainen kitaratehdas C. F. Martin sai myös kyselyitä useammalta jälleenmyyjältä, milloin heiltä ilmestyisi laadukas oma ukulelemalli. Perheyrityksen toimitusjohtaja Frank Henry Martin päätti lopulta, että ukulelen valmistaminen pitäisi aloittaa. Ensimmäiset prototyypit olivat liian kitaramaisia, ja niiden soundi liian kireä.
Vuoden 1915 syksyllä Martin esitteli lopulta oman ukulelemalliston, joka koostui kolmesta eri mallista Style 1, Style 2 ja Style 3. Frank Henry Martinin mielestä mahonkikoppaiset ukulelet soivat parhaiten, mutta monet musiikkiliikkeet kyselivät koa-vaihtoehtojen perään, minkä vuoksi firma alkoi vuonna 1917 tarjota myös hieman kalliimpia koasta tehtyä versioita (Style 1K, 2K ja 3K). Ihan alussa C. F. Martin -pajalla ei oltu kovin tarkkoja koapuun ulkonäön suhteen – pääasia oli, että se oli koa. Pian huomattiin kuitenkin, että firman asiakkaat olivat halukkaita maksamaan hieman ekstraa loimuavista soittimista, ja silloin se koavillitys alkoi toden teolla.
Amerikkalaisten 1920-luvun ukevillityksen takia koan kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti, ja jo vuodesta 1923 loimuavista lankuista tuli erittäin harvinaista herkkua. Tämä johti myös koasoittimien hintojen nopeaan nousuun. Ja kun lisätään tähän vielä sen, että maailman isoin ukulelevalmistaja (Martin) esitteli vuonna 1921 firman huippumallin Style 5K, joka oli saatavilla ainoastaan loimukoasta tehdyllä kopalla, koan paikka legendaarisena ukulelepuuna oli taattu.
Vaihtoehtojen metsästys
Välillä kovapuut olivat melkein häviämässä, kun Havaijillakin alettiin hakata laajoja alueita lihakarjatuotannolle sopiviksi. Nykyään koaa kasvatetaan onneksi jälleen saarilla soittimia (ja muita puuesineitä) varten.
Koan harvinaisuus tarkoittaa kuitenkin, että tämän puulajin hinnat ovat melko korkeat, minkä takia kokopuinen ukulele aidosta koasta on tavallisesti suhteellisen kallis.
Monet isot ukulelepajat ovat tämän takia siirtyneet muihin akaasiaperheen puulajeihin, joista lähin on taiwanilainen akaasia (Formosa acacia).
Tässä jutussa otetaan kolme täyspuista konserttikokoista ukulelea suurennuslasin alle, joista kahden kaikukoppa on tehty Formosa-akaasiasta ja kolmas on Martinin edullisin koaukulele.
Muista myös ottaa ukulelekurssimme haltuun:
Edetään hintajärjestyksessä.
Ortega RUACA-CC (239,90 € – F-Musiikki)
Saksassa suunniteltu ja Kiinassa tehty Ortega RUACA-CC on varsin näyttävä mattaviimeistelty soitin yllättävän pienellä hintalapulla. Pakettiin kuuluu jopa laadukas topattu kantopussi.
RUACA-CC:n kaikukoppa on kokopuinen ja kokonaan tehty taiwanilaisesta akaasiasta. Kopan reunalistoitukset ovat afrikkalaista padaukpuuta. Ruusupuinen talla on kitaratyylinen ja siitä löytyy suora (ei kompensoitu) tallaluu aidosta naudanluusta.
Ortegan okoumekaula on tehty kolmesta palasta – kaula, lapa ja kaulakorko – kun taas reunalistoitettu (padaukilla) otelauta on ruusupuusta. Kielet viritetään nykyaikaisilla koteloiduilla virittimillä (kullanväriset). Kaulan leveys luusatulan kohdalla on 35 milliä. Soittimessa on 18 nauhaa.
Ensimmäisessä kokeilussa Ortega RUACA-CC:n hienovire oli hieman pielessä. Huomasin että satulan urat eivät olleet riittävän syvät, ja korjasin asian oikeilla työkaluilla. Tämä paransi intonaatiota selvästi, mutta lopputulos ei ollut tästä huolimatta niin hyvä kuin testikolmikon kahdessa muussa soittimessa.
Tämä on sääli, sillä RUACA-CC:llä on erittäin hyvin käteen istuva tuhti kaula kevyellä V-profiililla ja soittimen ääni on voimakas ja lämmin.
Ohana CK-270G (395 € – Soitin Laine)
Kiiltäväksi lakattu Ohana CK-270G on suunniteltu Yhdysvalloissa ja tehty Kiinassa.
Kokopuinen Formosa-akaasiasta valmistettu kaikukoppa on reunalistoitettu niin, että sisäkerrokset ovat valkoista ja mustaa muovia, mutta uloin kerros on tummaa pähkinäpuuta. Kaikuaukon rosetti on aitoa abalone-helmiäistä. Ruusupuisen ja kitaratyylisen tallan suora tallaluu on aitoa naudanluuta.
CK-270G:n mahonkikaulaan on liimattu pähkinäpuulla reunalistoitettu ruusupuuotelauta, johon on siististi asennettu 19 nauhaa. Kaulan leveys luusatulan kohdalla on 35 milliä. Ohanan kullanväriset avoimet kitaravirittimet toimivat moitteettomasti.
Ei-kompensoidusta tallaluusta huolimatta, CK-270G:n intonaatio on todella hyvä. Ohanan kaula on mukavan tuhti ja sillä on pyöreä profiili. Vaikka tämä soitin ei olekaan tämän kolmikon äänekkäin ukulele, soi CK-270G erittäin kauniilla ja suloisella äänellä.
C.F. Martin C1K (550 € – Kitarapaja)
C. F. Martinin nykyinen 1K-sarja on minun silmissäni 1920-luvun legendaaristen Style 0- ja Style 1 -soittimien jatkumo. Se tarjoaa pohjois-amerikkalaisia kokopuisia koa-ukuleleja erittäin reiluun hintaan. Martinin 1K-sarjalaisia ei toki tehdä firman päämajassa Nazarethissa, vaan yhtiön omassa tehtaassa Pohjois-Meksikossa.
Mattapintaisen C1K:n hintaluokassa Martin ei luonnollisesti pysty tarjoamaan loimukoaa tai runsasta koristelua, vaan tässä mennään laadukkaalla “perus-koalla” ja minimaalisella kosmetiikalla (musta/valkoinen rosetti). Hyvin laadukas martin-gigbägi kuuluu sen sijaan hintaan. Martin käyttää C1K-mallissaan firman perinteistä ukuleletallaa (sipo nimisestä jalopuusta), mutta lisää siihen kompensoidun satulan Graph Techin White Tusq -materiaalista.
Martin ei käytä 1K-sarjassa yhtä tiettyä puulajia kauloja varten, vaan speksissä lukee “yksiosainen jalopuukaula”. C1K:n kaulaliitos on perinteisesti 12. nauhan kohdalla, kun taas Ortegan ja Ohanan kaulaliitokset sijaitsevat 14. nauhan kohdalla. Sipo-otelautaan on asennettu 17 nauhaa. White Tusq -satulan kohdalla kaulan leveys on 36 milliä. C1K:n avoimet Grover-virittimet ovat laadukkaita.
Martin 1K -malliston kaulaprofiili on pyöreä, mutta suhteellisen matala D, joka sopii monille todella hyvin. Itse toivoisin ehkä hieman paksumpaa kaulaa, vaikka oma lempiukuleleni onkin Martin T1K, jolla on sama kaulaprofiili. Soundiltaan C1K on aito Martin, joka tarjoaa runsaasti dynamiikkaa ja isoa volyymiä, ja joka soi avoimella keskialueella.
Erikoisukulelet
Kun tavallinen ei riitä – erikoiset ukulelet
Tämänhetkisen ukulelebuumin ansiosta on ukuleletarjontaan ilmestynyt perinteisten mallien lisäksi myös hieman erikoisempia johdannaisia. Osa niistä ovat vanhojen soitintyyppien uudelleenpainoksia, kun taas toiset ovat uusia ukuleleperheen soittimia.
Näistä erikoisukuleleista löytyy mielenkiintoisia soittimia, joilla voi laajentaa oman ukulelekatraan soitinvalikoimaa.
Ragtime-ukulelet
Ensimmäinen ukulelebuumi – noin sata vuotta sitten – osui yhteen Jazz- ja Ragtime-musiikin kansansuosion nousuun. Pikkukitara-tyylisestä ukulelesta esiteltiin pian Ragtime-bändiin sopivia muunnelmia.
Barnes & Mullinsin UBJ2 (295 €; Millbrook Musiikki) on perinteikkään brittibrändin sopraanokokoinen banjolele. Banjolele – kutsutaan myös nimellä banjo-ukulele tai ukulelebanjo – on nimensä mukaisesti pieni, ukulelekielillä varustettu banjo.
Samoin kuin isoissa banjoissa, löytyy banjoleleissäkin eroja rumpumaisen kopan rakenteessa (avoin, suljettu, resonaattori) ja kalvon kiristysruuvien lukumäärässä. Barnes & Mullins UBJ2:ssa on avoin, kuuden tuuman vaahterakoppa kymmenellä kiristimellä. Kiristysruuvien runsas lukumäärä helpottaa tuntuvasti Remo UT-banjokalvon tasaista kiristämistä, mikä parantaa banjolelen soundia ja pidentää kalvon käyttöikää.
UBJ2:n pyöreä ja paksu kaula on veistetty vaahterasta, ja se kiinnittyy koppaan perinteisesti paksulla metallitangolla. Reunalistoitettuun ruusupuuotelautaan on erittäin siististi istutettu 19 mediumkokoista nauhaa. Tämän banjolelen avoimia kitaravirittimiä on paljon helpompi virittää, kun vintage-ukulelejen kitkavirittimiä.
Laadukkaan nauhatyön ansiosta Barnes & Mullinsin pikkubanjolele on erittäin mukava soittaa. Pienen kopan takia soitin on hieman kaulapainoinen, mutta UBJ2:n keveyden ja kompaktiuden ansiosta ilmiöstä ei koitu harmia. Soundi on sopraanobanjoleleksi mukavan täyteläinen.
Ohana TK-100BJU (295 €; Soitin Laine) istuu kokoskaalan toisessa päässä, sillä se on tenorikokoinen banjolele. TK-100BJU:ssa on suljettu mahonkikoppa, pohjassa on jopa kermanvaalea reunalistoitus. Kahdeksantuumaisessa kopassa on aito Remo Weather King -kalvo, sekä 12 kiristyskoukkua.
Ohana-banjolelen mukavantuntuinen, ei liian paksu kaula on sekin tehty mahongista, ja sillä on reunalistoitettu ruusupuuotelauta 20 pienellä nauhalla. TK-100BJU:ssa käytetään laadukkaita suljettuja kitaravirittimiä. Soittimen viimeistely on erittäin kaunis viinipunainen sävy kiiltolakalla.
Soundiltaan ja volyymiltaan Ohana TK-100BJU tarjoaa jo isojen poikien meininkiä – tämä on isolla ja vahvalla äänellä soiva banjolele. Tenorikokoinen soitin on myös hyvässä tasapainossa, ja mukava soittoasento löytyy kuin itsestään.
Banjon lisäksi resonaattorikitara oli toinen keino, millä pyrittiin täysakustisilla 1920- ja 30-luvuilla nostaa suhteellisen hiljaiset kielisoittimet vaskisoittimien rinnalle. Kala Brand KA-RES (309 €; Soundtools) on perinteisen resonaattoriukulelen uusintapainos. KA-RES:n saa sekä messinkisellä resonaattorikannella että (kuin testattu) kromatulla vastineella varustettuna.
KA-RES on tenorikokoinen ukulele, jolla on hieman tavallista syvempi runko, johon on upotettu single-cone-tyylinen resonaattori. Sekä kaula että koppa on tehty kauniista mahongista – kopan tapauksessa on tosin käytetty vaneria. Koppa on reunalistoitettu erittäin kauniilla helmiäismuovilla.
Ruusupuiseen otelautaan on siististi asennettu 18 nauhaa, ja kaulan liitoskohta runkoon on 14. nauhan kohdalla. Virittimiksi on valittu nykyaikaisia Gotoh-tyylisiä suljettuja koneistoja.
Tallan rakenne on Kala KA-RESissä perinteisen Dobro-kaltainen. Resonaattorin lakipisteeseen on asennettu paksu ruusupuualusta (ns. cookie/keksi), johon on upotettu soittimen varsinainen vaahteratalla.
KA-RES:n soitettavuus on mukavasti vaivaton, ja Kalan mattaviimeistely tuntuu heinolta sormien alla. Kalan resonaattoriuke ei ole ehkä ihan niin kovaääninen kuin mitä odotin, mutta soittimesta löytyy aimo annos soitintyypille ominaista haukkuvaa keskialueen karakteeriä.
Kahdeksankielinen ukulele
Jos rivi-ukulelea täyteläisempi soundi on hakusessa, kannattaa kokeilla kahdeksankielisiä ukuleleja, joita on tarjolla useammalta valmistajalta.
Kahdeksankieliset ukulelet eivät ole uusi ilmiö, vaan soitin oli tuttu jo yli 100 vuotta sitten. Silloin sitä kutsuttiin omalla nimellä: Taropatch, Taro-Patch tai Taropatch Fiddle (vaikka se ei olekaan viulu). Vanhat taropatchit olivat tenoriukulelen esi-isä, joilla oli tavallisen kielisatsin sijaan tuplakielet. Silloin viritettiin jokainen kielipari samaan sävelkorkeuteen. Nykyiset kahdeksankieliset ukulelet viritetään yleensä niin, että diskanttipuoleen kaksi paria ovat kumpikin unisono, kun taas bassopuolen parit ovat oktaaveissa. Tämä tarkoittaa sitä, että G-parissa on sekä tavallisen että matala-G-virityksen g-sävelet mukana, kun taas C-pariin on lisätty yläoktaavi.
Kala Brand KA-8 (299 €; Soundtools) on kaunis tenorikokoinen kahdeksankielinen ukulele. Vanerista tehtyyn mahonkikoppaan on lisätty kokopuinen mahonkikaula ruusupuisella otelaudalla. Sekä otelauta että KA-8:n kaikukoppa on reunalistoitettu, ja soitin on saanut ylleen virheettömän kirkaslakkauksen.
Klassista kitaraa muistuttavassa lavassa on avoimia virittimiä, kun taas talla on tehty ruusupuusta. Sekä yläsatula että tallaluu on veistetty Graph Techin NuBone-materiaalista.
Kala KA-8 on kevyt ja helpposoittoinen ukulele. Kieliparit tarvitsevat kyllä hieman yksittäisiä kieliä vahvemman otteen, mutta koska kyseessä ovat nylonkielet, vaihtaminen nelikielisestä KA-8:aan ei ole vaivalloisempaa kuin vaihtaminen sopraanosta tenoriin.
KA-8:n soundi on lämmin ja pyöreä. Kahdeksankielisen ukulelen matala-G-kieli helpottaa myös monien melodialinjojen soittamista.
Sähköukulele
Afrikassa on jo pitkään harrastettu kitara- ja banjotyylisten soittimien rakentamista vanhoista moottori- tai ruokaöljykanistereista. Hiljattain näiden soittimien jälkeläiset ovat rantautuneet myös Suomeen. Kiinassa valmistetun uutuusbrändin nimi on Bohemian Guitars, ja mallistosta löytyy sähkökitaroiden ja -bassojen lisäksi myös öljykanistereista tehtyjä sähköukuleleita.
Bohemian Oil Can -sähköukuleleissa (149 €; Soitin Laine) käytetään käyttämättömiä öljykanistereita runkomateriaaliksi, ja mallit on nimitetty graafisen viimeistelyn mukaan. Testissä käynyt yksilö on sopraanikokoinen Bohemian Moonshine -malli.
Mekaanisen kestävyyden ja lommojen välttämisen nimessä Bohemian-soittimissa öljykannurunko on vahvistettu puulevyillä. Sisälmyksiin pääsee käsiksi kätevästi päälle ruuvatun takaseinän kautta.
Moonshine-ukulelen ruuvattu vaahterakaula jatkuu rungon sisällä pohjan saakka, ja kaulaan on kiinnitetty sekä soittimen yksikelainen mikrofoni että ukulelen säädettävä, Fender-tyylinen talla.
Vaahteraotelautaan on asennettu 19 pienikokoista nauhaa. Otelaudan reunat on pyöristetty mukavaksi, mutta testisoittimen nauhojen päät tuntuivat aavistuksen verran teräviltä.
Bohemian Moonshinen elektroniikka on simppeli – yksikelainen mikrofoni on kytketty volume- ja tone-potikaan.
Vaikka Bohemianin perusajatus vaikuttaa ensisilmäykseltä täysin kahjolta, toimii tämä sähköukulele yllättävän vaivattomasti. Moonshinen-sähköuken soundi on perinteisestä virityksestä huolimatta hyvin sähkökitaran-kaltainen, minkä ansiosta soitin toimii hyvin Roots-musiikin kontekstissa. Maltillisella volyymillä jopa särösoundien käyttäminen on täysin mahdollista.
Ukulelebassot
Jos ukulelebändi haluaa soundin kohottamiseksi bassoääniä mukaan, voidaan nykyään valita useasta ukulelebasson (tai bassoukulelen) malleista.
Ukulelebasso on vielä melko uusi soitintyyppi, joka ei olisi olemassakaan ilman viime vuosien kehityksiä elektroniikan ja kieliteknologian sarakkeissa. Brittiläinen Ashbory Bass (1980-luvulta) on tietynlainen ukulelebasson esi-isä, sillä se oli ensimmäinen soitin, josta saatiin matalia bassoääniä erittäin lyhyellä mensuurilla. Ashboryssä käytettiin erittäin paksuja silikonikieliä, jotka kuitenkin aiheuttivat ongelmia, koska ne olivat tahmeita ja lyhytikäisiä. Soundi oli kuitenkin yllättäen kontrabasson kaltainen.
Ortegan Caiman FL (499 €; F-Musiikki; topattu pussi kuuluu hintaan) on tyypillinen nykyaikainen ukulelebasso, jossa saavutetaan täyteläisiä bassoääniä laadukkaan mikki- ja etuvahvistinjärjestelmän, sekä erittäin paksujen Aquila Thundergut -muovikielten avulla. Nimen FL-lyhenne tarkoittaa, että kyseessä on nauhaton versio (Caiman on saatavilla myös nauhoilla).
Ortega Caiman FL on upean näköinen soitin, jolla on täysipuinen kaikukoppa akaasiasta, liimattu mahonkikaula, sekä ruusupuinen otelauta (nauhalinjoilla). Mensuurin pituus on vain 510 mm, kun sähköbassoissa yleisin mensuuri on 864 mm.
Caimanin reunalistoitukset helmiäisupotuksineen, sekä soittimen hunajainen väri antavat ukulelebassolle todella pramean ulkönäön.
Paksuun ruusupuiseen otelautaan on upotettu tallaluun alle sijoitettu mikrofoni, joka syöttää signaalinsa Ortegan omalle MagusUke-etuvahvistimelle soittimen sivussa. Etuvahvistin saa virtansa yhdestä nappiparistosta – paristokotelon runkoon on myös asennettu ukulelebasson lähtöjakki.
Koska kyse on nauhattomasta soittimesta, kestää hieman aikaa, ennen kun saa oikeat sävelkorkeudet otekäden sormien alle. Paksujen Thundergut-kielten ja lyhyen skaalan takia otelaudan nauhalinjat auttavat vain jonkin verran. Loppusilausta joutuu tekemään harjoittelemalla korvakuulolla.
Harjoittaminen kuitenkin kannattaa mielestäni ehdottomasti, koska Ortegan Caima FL -ukulelebassosta lähtee hyvin maukkaat sähkökontrabassoa muistuttavat soundit.
Uusi Ohana OBU-22 (650 €; Soitin Laine; topattu pussi kuuluu hintaan) lähestyy samaa aihetta toisella tavalla:
Ohana ukulelebasso ei ole ylisuuri ukulele muovikielillä, vaan kutistunut akustinen bassokitara metallikielillä.
OBU-22 on dreadnought-tyylinen akustinen basso, jolla on täysipuinen kuusikansi, vanerista tehdyt sivut ja kaareva pohja, sekä mahonkinen liimakaula ruusupuisella otelaudalla. Ohanan-ukulelebassossa on 19 medium-kokoista nauhaa. Soittimessa on kaunis mattaviimeistely.
Pietsomikrofonin ja etuvahvistimen suhteen Ohana luottaa Fishman-tuotteisiin. Fishman Presys+ Bass -etuvahvistin tarjoaa viritysmittarin ja kolmialueisen taajuuskorjaimeen lisäksi vielä feedbäckiä torjuavan filtterin, sekä vaihekääntimen.
Ohana OBU-22 -ukebassolla on Gibson-sähkökitaroista tuttu mensuuri (24,75”/62,8 cm) ja perinteisiä phosphor bronze -kieliä.
OBU-22:n soitettavuus on hyvin nopea ja vaivaton, ja pikkubassosta lähtee yllättävän paljon ääntä. Lyhyen mensuurin rajoitukset tulevat kuitenkin vastaan E-kielen soundissa, joka ei ole ihan yhtä eloisa kuin ukulelebasson muut kielet. Bändikokonaisuudessa kielten soundillinen ero ei kuitenkaan nouse niin selvästi esiin. Fishmanin Sonicore-mikki ja Presys+ Bass -etuvahvistin ovat laadukkaita valintoja, jotka täydentävät hienosti Ohanan pikkubassoa.
Ukulelekielet – Nylgut vai fluorocarbon?
Missä nettifoorumi siinä ilmiriita – tai siitä ainakin näyttää.
Sähkökitaristit kinastelevat siitä, onko putkivahvistin parempi kuin digitaalinen vastine.
Ukulelesoittajat taas riitelevät kielistä. On olemassa kaksi pääleiriä – Nylgut-fanit ja fluorocarbon-ystävät.
Nylgut- ja Supernylgut-kielet on keksitty Italiassa. Aquila-niminen kieltenvalmistaja keksi tavan valmistaa muovisia kieliä, joiden soundi ja soittotuntuma on mahdollisimman lähellä laadukkaita suolikieliä. Suolikielten huonot puolet ovat – eläinperäisyyden lisäksi – tasalaatuisuuden saavuttamisen hankaluus, sekä se että kielet elävät tuntuvasti sään mukaan (niiden vire muuttuu).
Aquila Nylgut -kielistä on tullut edullisien ja keskihintaisten ukulelejen keskuudessa tietynlainen laatustandardi.
Nylgutit tunnistaa yleensä kielten maitomaisesta värityksestä ja silkkisestä pinnasta. Vanhoissa Nylgut-kielissä niiden karheammasta pinnasta syntyi joskus kummallisia sivuäänejä (vikinä) soittaessaan, mutta nykyisissä versioissa ongelma on saatu (lähes) sataprosenttisesti halttuun.
Aquila Nylgut -kielten sointi on suhteellisen kirkas ja hyvin avoin, minkä ansiosta ne ovatkin hyvä valinta tummasti soivalle soittimelle (esim. vanerikoppainen ukulele). Jotkut soittajat eivät kuitenkaan tykkää Nylgut-kielten taipuisuudesta.
Fluorocarbon-kielet ovat myös melko uusi keksintö, vaikka materiaalia tunnetaan jo pidemmän ajan kalastussiimoista. Fluorocarbon on hyvin kestävä materiaali, josta saa valmistettua Nylgutia (tai nylonia) ohuempia kieliä, joilla on kuitenkin jäykempi tatsi.
C.F. Martinin ukulelet toimitetaan tehtaasta fluorocarbon-kielillä, ja niiden suosio vintage-ukulelejen omistajien ja progressivisten soittajien keskuudessa on yhä kasvussa.
Fluorocarbon-kielet ovat usein täysin läpinäkyviä, vaikka värillisiä vaihtoehtojakin on olemassa. Yleisimmät fluorocarbon-kielet Suomessa ovat varmasti Martin-kielet.
Yksi etu fluorocarboneissa – josta ei puhuta niin usein – on, että kielet voivat joskus, pienemmän läpimittansa ansiosta, parantaa hieman ylivireisesti soivan ukulelen intonaatiota.
Fluorocarbon-kielet soivat tavallisesti hieman isommalla keskialueella ja volyymillä kuin Nylgut-satsi.
****
Esimerkkipätkät on soitettu kahdella Martin Style 2 -tyylisillä sopraanoukuleleilla – Sigma SUM-2S (Supernylgut) ja Ohana SK-38 (fluorocarbon).
Kaksitoista sopraanoukulelea testissä
Ukulele on pienikokoinen, nelikielinen, kitaraperheeseen kuuluva kielisoitin. Musiikkihistorian kirjoissa sanotaan, että havaijilainen ukulele kehittyi nykymuotoonsa 1800-luvun loppupuolella espanjalaisista ja portugalilaisista ”matkakitaroista”. Lähteestä riippuen soittimien esitetään saapuneen Havaijille joko Etelä-Amerikan kautta (vihuela) tai suoraan eurooppalaisten maahanmuuttajien mukana (machete tai braguinha).
1900-luvun alussa kiinnostus Havaijia ja havaijilaista kulttuuria kohtaan kasvoi Yhdysvalloissa. Vuonna 1915, erilaisten näyttelyiden ja kiertävien musiikkiryhmien ansiosta, USA:ssa alkoi suoranainen Havaijibuumi. Etenkin ukulelella vaikutti olevan erityisen suuri viehätysvoima, ja soittimen kysyntä kasvoi räjähdysmäisesti.
Jopa hieman yllättäen, ukulelen suosio ei hiipunut muutamaa vuotta buumin alkamisen jälkeen, vaan pikkuinen soitin suoritti onnistuneesti loikan hula-hula – soittimesta varhaisen jazzin ja vaudeville-viihteen ainesosaksi.
Vasta 1960-luvun beat-, rock-, blues- ja folk-aallot syrjäyttivät ukulelen valokeilasta.
Nyt näyttää kuitenkin siltä, että ukulele on tekemässä vahvaa paluuta. Aktiivisoittajakunta kasvaa tasaista vauhtia ja monissa kouluissakin oppilaiden ensisoitin on yhä useammin nokkahuilun sijaan ukulele.
Ukulelen anatomia
Alkuperäisestä sopraanoukulelesta kasvoi ajan myötä kokonainen soitinperhe. Sopraanon lisäksi yleisesti käytössä ovat konsertti- ja tenoriukulelet. Pikkuinen sopranino- tai tasku-ukulele on tarkoitettu lähinnä hauskaksi kuriositeetiksi. Baritoniukulele taas eroaa muista perinteisistä ukuleleista virityksen suhteen, sillä se viritetään C-vireen (g1-c1-e1-a1) sijaan samaan vireeseen kuin kitaran neljä ylintä kieltä.
Komppisoittajat suosivat yleensä perinteistä korkeampaa C-virettä – myös tenoriukuleleissa – kun taas monesti melodiapainotteiset soittajat suosivat tenoreissa matalampaa C-virettä (g-c1-e1-a1), jossa g-kieli on soittimen matalin kieli. Jotkut taas pitävät sopraanoukulelejaan vanhassa (alkuperäisessä) D-vireessä (a1-d1-fis1-h1).
Perinteisten kokojen lisäksi markkinoilta löytyy myös bassoukuleleja, joissa on paksujen kumimaisten kieltensä ansiosta sama vire kuin bassokitarassa, sekä guitalele (tai guitarlele), joka on tenoriukulelen kokoinen pikkukitara, joka viritetään A-vireeseen.
Ukulelen perusrakenne on hyvin kitaramainen – soittimessa on kaula, nauhallinen otelauta sekä ontto kaikukoppa. Vintage-tyylisissä sopraanoissa on usein vain 12 nauhaa, mutta isommissa malleissa voi olla jopa 18 nauhaa. Kitaramaisesti muotoiltujen ukulelejen lisäksi on myös nk. ananasmallisia soittimia (engl. pineapple uke), joissa on hieman erilainen sointi.
1900-luvun alussa kaikkien ukulelejen virittämiseen käytettiin monista jousisoittimista tuttuja, yksinkertaisia puutappeja, joissa ainoastaan tappien ja lavan välinen kitka piti kielet vireessä.
1920-luvulla ns. patenttivirittimet astuivat mukaan kuvaan. Myöskään näiden metallisten viritystappien sisällä ei ollut varsinaista koneistoa hammasrattaineen, vaan nekin toimivat viritystapin, metalliprikkojen ja jousien välisen (säädettävän) kitkan varassa.
Moderneissa soittimissa käytetään yleensä joko avoimia tai suljettuja kitaratyylisiä virittimiä.
Nykyisin markkinoilla olevissa ukuleleissa voi olla joko perinteinen talla, jossa yksinkertainen solmu pitää kielet paikoillaan, …
… tai sitten klassisesta kitarasta lainattu, hieman monimutkaisempi ratkaisu.
Havaijilta Pennsylvaniaan
Sähkökitaristit yleisesti himoitsevat 1950- ja 60-luvun Fender- ja Gibson-kitaroita, sillä niillä on legendaaristen soittimien maine.
Ukuleleissa taas yksi firma on vintage-soittimien kiistaton ykkönen: C. F. Martin & Co. Vaikka se saattaakin kuulostaa kummalliselta, onnistui juuri tämä perinteikäs yhdysvaltalainen kitarafirma kehittämään laadukkaita ukuleleja 100 vuotta sitten. Martin-ukulelet olivat niin suosittuja – firma teki 1910- ja 1970-lukujen välillä lähes 200.000 ukulelea – että ne pitivät yrityksen pinnalla 1930-luvun Suuren Laman ajan.
Martinin nomenklatuurassa käytetään soitinkokojen lyhenteitä (S, C, T ja B), sekä Style-numeroita, joista selviää kuinka paljon koristeita on käytetty (Style 0, 1, 2, 3 ja 5). K-kirjaimen lisäys kertoo siitä, että kaikukoppa on tehty havaijilaisesta koapuusta, joka on paikallinen akaasialajike. Martin Guitarsin mielestä mahonki oli soinnillisesti selvä ykkönen, mutta koska alkuperäiset havaijilaiset soittimet tehtiin koa-kopalla, firma tarjosi myös K-versioita ukuleleistaan. Nopeasti lisääntyvän lihakarjatuotannon takia koasta tuli kuitenkin uhanalaista jo ennen Toista Maailmansotaa, mikä ensin nosti koa-soittimien hintaa ja lopulta johti siihen, että Martin lopetti puulajin käytön lähes kokonaan.
Style 0 (yllä) oli siis alunperin edullinen malli mahonkikopalla, …
… kun taas Style 5K oli pramea koa-ukulele abalone-upotuksilla.
Nykyään koaa kasvatetaan Havaijilla vastuullisesti, minkä ansiosta kaunista hunajanväristä puulajia voi jälleen nähdä joissakin soittimissa.
Myös Suomessa valmistetaan ukuleleja käsityönä. Jos haluaa tukea kotimaista, kannattaa tutustua ainakin Lottonen Guitarsin (http://lottonen.com/fi/laulu/) ja Heighway Ukulelesin (https://fi-fi.facebook.com/HeighwayUkuleles/) mallistoon.
Kaksitoista sopraanoukulelea
Tähän katsaukseen pyydettiin mukaan 12 erilaista ukulelemallia. Hinta ei ollut tällä kertaa pääasiallinen valintaperuste, vaan nyt haettiin soittimia, jotka sopivat hyvin jo hieman edistyneemmänkin soittajan käsiin.
Sopraanoukulelejen tarjonta ei koskaan ennen ole ollut yhtä monipuolista ja laadukasta, ja kiinalaisen tuotannon ansiosta myöskään hinnoissa ei ole valittamista.
Sopraanoukulelea on myös kehitetty soittimena selvästi eteenpäin, mikä näkyy puuvalinnoissa ja etenkin kaikukopissa. Monet nykyiset sopraano-mallien kopat ovat nimittäin syvempiä ja/tai isompia kuin ennen, ja myös kaarevia pohjia näkyy yhä enemmän. Isomman kopan etu on lämpimämpi soundi ja (ideaalitapauksessa) myös voimakkaampi sointi.
Italialaisvalmistaja Aquilan (Super-) Nylgut-kielistä on selvästi tullut tehdaskielten standardi isojen valmistajien keskuudessa. Nylgut-kielten tarkoitus on tarjota synteettinen vaihtoehto alkuperäisille suolikielille. Soundi pysyy kutakuinkin samana, mutta Aquilat pysyvät suolikieliä huomattavasti paremmin vireessä, koska ne eivät “elä” sään muutosten mukaan.
Testiryhmästä ainoastaan Martin käyttää ukulelessaan omavalmisteisia fluorocarbon-kieliä, joiden suosio on tällä hetkellä kasvussa vintage-keräilijöiden ja virtuoosien keskuudessa. Fluorocarbon-kielien suosio perustuu pitkälti niiden selkeämpään soundiin, sekä siihen, että ne tuottavat vähemmän sormiääniä kuin Nylgutit.
Edetään katsauksessa aakkosjärjestyksessä.
Baton Rouge V1-S Royal (85 €)
Baton Rouge on akustisiin kitaroihin ja ukuleleihin erikoistunut merkki, jonka soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta suoritetaan Saksassa, ja jolla on oma soitintehtaansa Kiinassa.
Edullinen V1-S Royal on pitkälti vintage-tyylinen sopraano, jossa on kuitenkin vintagea syvempi, kaarevapohjainen vanerikoppa mahongista.
Koska lähes kaikki ruusupuulajit on hiljattain listattu uhanalaisiksi (CITES), kielisoitinvalmistajat ovat joutuneet etsimään sille korvaajia. Baton Rouge on siirtynyt käyttämään ruusupuun sijaan pähkinäpuuta, ja V1-S Royalissa on jo pähkinäpuinen otelauta ja talla. Talla on klassisesta kitarasta lainattu silmukkamalli.
V1-S:ssä on kolmiosainen, natopuinen kaula. Lapaan on asennettu avoimet kitaravirittimet mustilla muovinupeilla.
Baton Rougen satula ja tallaluu on veistetty Graph Techin NuBone-materiaalista, joka on synteettinen vaihtoehto naudanluulle. Kaulan leveys on satulan kohdalla 35 milliä.
V1-S Royal on siististi rakennettu sopraanoukulele. Soittimen tummanpunainen Royal Red -mattaviimeistely jättää puun huokoset näkyviin.
Baton Rougen kaulan raamikas u-profiili tuntuu todella hyvältä, ja ukulelen soittotuntuma on myös muilta osin hyvin mukava.
Vanerikoppaiseksi soittimeksi Baton Rouge V1-S Royal soi yllättävän isolla ja lämpimällä äänellä, joka projisoi hyvin.
Baton Rouge V1-S Royal – solo:
[AUDIO: Baton Rouge V1-S Royal:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Baton Rouge V4-S Sun (99 €)
Baton Rouge V4-S Sun on koristeellisuuden suhteen Royal-mallia ylemmällä tasolla. Vanerikoppa on tehty hyvin kauniista loimumahongista, ja koko ukulele on sävytetty tyylikkäästi hieman kellertäväksi. Lisäksi kaikuaukkoa koristaa laserilla tehty, aurinkoa muistuttava rosetti.
Testiyksilö on selvästi siirtymäkauden soitin, jossa otelauta on jo vaihtunut pähkinäpuuhun, mutta talla on vielä ruusupuusta veistetty.
Kaarevan pohjan reuna on koristeltu ohuella, mustalla viivalla.
Myös V4-S Sunin natokaulassa on täyteläinen U-profiili, joka sopii ainakin minun käteeni mainiosti. Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä.
Vaikka tämän katsauksen molemmat Baton Rouge -ukulelet ovat perusrakenteensa suhteen hyvin samanlaisia, on V4-S Sun -mallin äänessä hieman enemmän ala-middleä, minkä ansiosta se kuulostaa myös karvan verran “isommalta”.
Baton Rouge V4-S Sun – solo:
Baton Rouge V4-S Sun:
Lisätiedot: Vantaan Musiikki
Kala KA-15S (79 €)
Kala on havaijia ja tarkoittaa hopeaa. Nimestään huolimatta Kala Brand on kärkisijalla firman malliston laajuuden ja soittimien maailmanlaajuisen suosion suhteen. Kala keskittyy lähes pelkästään ukuleleihin ja firman mallistoon kuuluvat Waterman- ja Ukadelic-nimiset muoviset soittimet, edullinen Makala-mallisto, laaja Kala-tarjonta sekä Yhdysvalloissa valmistettu Elite USA -mallisto. Myös alkuperäinen U-Bass on firman käsialaa.
Edullisessa Kala KA-15S:ssä on vintagea leveämpi ja kitaramaisempi mahonkivanerikoppa suoralla pohjalla.
Kaikuaukon rosetti on kaiverrettu puuhun laserilla.
Ruusupuun CITES-listauksen vuoksi Kalakin on siirtymässä pähkinäpuuhun. Testisoittimessa on jo pähkinäpuinen otelauta, mutta klassinen talla on vielä ruusupuuta.
Koko soitin on viimeistelty tummalla, punaruskealla open pore -mattaviimeistelyllä, joka tuntuu hyvin mukavalta.
Kala on valinnut sekä yläsatulan, että tallaluun materiaaliksi Graph Techin NuBonen.
KA-15S:n kaulaprofiili on pyöreä C. Otelautaan on asennettu 12 messinginväristä nauhaa.
Kala KA-15S -sopraanoa on mukava soittaa ja se ilahduttaa hyvällä ja tasapainoisella ukulelesoundilla.
Kala KA-15S – solo:
Kala KA-15S:
Lisätiedot: Soundtools
Kala KA-SEMB (119 €)
KA-SEMB-tunnus tarkoittaa, että tässä on kyse sopraanoukulelesta (S), jossa on sininen (B) vanerikoppa loimumahongista (EM = exotic mahogany). Lisäksi kyseisen Kalan kopassa on reunalistoitukset sekä pohjaan maalattu musta keskiviiva.
Myös KA-SEMB-mallissa pähkinäpuinen otelauta on yhdistetty ruusupuiseen tallaan (jonka materiaal on myös vaihtumassa pähkinäpuuhun).
Tässä Kalassa on kolmiosainen mahonkikaula ja avoimet kitaravirittimet helmiäismuovisilla nupeilla. Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä.
Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä C. Kala KA-SEMB:n soittotuntuma on kevyt ja vaivaton.
KA-SEMB:n vintage-tyylinen kirkas ja selkeä soundi on omiaan lyömään itsensä läpi, mikä tekee tästä ukulelesta erinomaisen komppisoittimen akustisissa kokoonpanoissa.
Kala KA-SEMB – solo:
Kala KA-SEMB:
Lisätiedot: Soundtools
C.F. Martin 0X Uke Bamboo (375 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Martin 0X Bamboo on kahdella tavalla tämän katsauksen erikoisuus:
Ensinnäkään 0X Bamboo:ta ei valmisteta Kiinassa (tai muualla Kaukoidässä), vaan Martin Guitarsin omalla tehtaalla Meksikossa, ja toiseksi sen kaikukoppa ei ole puuta vaan bambukuvioitua HPL-levyä.
0X Bamboo on firman edullisin ukulelemalli, joka kuuluu Martinin X-sarjaan. Kyseisen sarjan kitaroidenkin kopissa käytetään harvinaisten ja kalliiden soitinpuiden sijaan korkeapainelaminaattia (= HPL).
Korkeapainelaminaatti on IKI-levyn serkku, ja se valmistetaan, korkeaa painetta ja lämpöä hyödyntäen, hartsilla kyllästetystä voimapaperista. HPL:n pinnassa voi olla mm. värillistä muovia tai läpinäkyvällä muovilla päällystettyä, puukuvioista paperia.
HPL:n suuria etuja ovat sen kestävyys ja tasalaatuisuus. Lisäksi se on kustannustehokasta, koska materiaalia ei tarvitse kuivata ja varastoida pitkiä aikoja, ennen kuin sitä pystyy hyödyntämään soitinrakennuksessa. Kaiken tämän lisäksi pinnoitteella voi matkia myös erittäin harvinaisia ja kalliita jalopuita, ilman että tämä vaikuttaisi millään tavalla valmiin soittimeen hintaan.
Martinin käyttämä HPL-laatu käyttäytyy ilmeisesti melko lailla puun tavalla, koska 0X Bamboon kopasta löytyy samanlainen puurimoitus kuin perinteisistäkin akustisista soittimista.
Martin käyttää 0X Ukessa ruusupuun sijasta afrikkalaista sipo-mahonkia otelauta- ja tallamateriaalina. Otelautaan on asennettu 17 nauhaa, ja se loppuu Martin-ukuleleissa usein nähtävään kärkeen. Bamboon talla on vintage-tyylinen, mutta tässä soittimessa on muista katsauksen ukuleleista poiketen kompensoitu NuBone-tallaluu.
0X Uken kaulakin on hieman epätavallinen, koska se on tehty laminoidusta koivusta. Materiaali on vanerin kaltaista, mutta kaikkien puusiivujen syyt kulkevat tässä tapauksessa samaansuuntaisesti, eivätkä niin kuin tavallisessa vanerissa, jossa joka toisen kerroksen syyt on käännetty 90 asteen kulmaan.
Aluksi Martin käytti X-sarjan soittimissaan Stratabond-nimistä kaulamateriaalia, joka oli rakenteeltaan hyvin samankaltaista. Stratabond on Rutland Plywood -nimisen valmistajan rekisteröity tavaramerkki. Rutland meni kuitenkin kolme vuotta sitten tuhoisan tehdaspalon takia konkurssiin, ja C. F. Martinin piti löytää toisaalta vastaavaa materiaalia.
0X Bamboo:sta löytyy laadukkaat Grover-patenttivirittimet. Vaikka nämä kitkavirittimet toimivat sinänsä moitteettomasti, en ehkä suosittelisi niitä aivan aloittelijalle, koska tällaisten virittimien toiminta ei ole (niiden toimintaperiaatteen takia) niin sulavaa ja anteeksiantavaa kuin hammaspyöriä hyödyntävissä virittimissä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on ruhtinaalliset 36 millimetriä, minkä ansiosta myös nakkisormet omaava henkilö voi helposti soittaa 0X Ukella. Kaulaprofiili on suhteellisen matala ja erittäin mukava D, mikä on tyypillistä nyky-Martineille.
Soundin tai soittotuntuman puolesta on vaikea uskoa, että 0X Bamboo on jotain muuta kuin kokopuinen sopraano. Sen sointi on ehtaa, laadukasta Martinia. Soundi on hyvin siisti ja erotteleva, ja 0X Bamboon atakki on tarkka ja helmeilevä.
Martin 0X Bamboo – solo:
Martin 0X Bamboo
Lisätiedot: Kitarapaja
Ohana SK-14 (95 €)
Amerikankiinalainen insinööri Louis Wu perusti Ohana Ukuleles -yrityksen (havaijilainen sana ohana tarkoittaa “perhe/suku”) vuonna 2006. Yksitoista vuotta myöhemmin pienestä perheyrityksestä on kasvanut suuri ukulelebrändi, jolla on laadukkaan ja soittajakeskeisen valmistajan maine. Soittimien suunnittelu ja laadunvalvonta suoritetaan Yhdysvalloissa, mutta soittimet valmistetaan Kiinassa.
Ohana SK-14 kuuluu firman Step-up-mallistoon, joka tarjoaa selvästi aloittelijatasoa laadukkaampia ukuleleja.
SK-14 tarjoaa reunalistoitetun mahonkivanerikopan sekä kolmiosaisen mahonkikaulan. Kaikukoppa on ensin petsattu ruskeaksi, minkä jälkeen koko soitin on saanut ylleen sileäpintaisen mattaviimeistelyn.
Ohanan ruusupuuotelaudasta löytyy 15 nauhaa. Myös SK-14:n vintage-tyylinen talla on veistetty ruusupuusta. Sekä satula, että tallaluu ovat aitoa naudanluuta.
Ohana käyttää tässä mallissa laadukkaita, avoimia Grover-kitaravirittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 34 milliä. Kaulaprofiiliksi on valittu ovaali C, mikä on mielestäni todella hyvä kompromissi paksun “aikuisprofiilin” ja lapsille (tai nuorille) sopivan ohuemman kaulan välillä.
Ohana SK-14 -ukulelella on mukavan lämmin soundi pyöreällä keskialueella, mikä on varmaankin tämän sopraanon vintagea leveämmän kopan ansiota. SK-14 sopii soundiltaan mielestäni suoran komppaamisen lisäksi hyvin myös sormisoittoon.
Ohana SK-14 – solo:
Ohana SK-14:
Lisätiedot: Soitin Laine
Ohana SK-70WG (175 €)
Ohana SK-70WG:stä selviää jo ensisilmäyksellä, että se kuuluu firman Deluxe Solid Tops -sarjaan. Tässä kaunottaressa on kokopuinen kuusikansi, ja sivut sekä pohja ovat erittäin näyttävää pajuvaneria. Kopan erittäin hieno reunalistoitus koostuu eri puulajeista, ja soittimen kiiltävä lakkaus korostaa sopivasti SK-70WG:n kauneutta.
Ohanan otelauta ja klassinen talla on veistetty ruusupuusta. Tallaluu ja yläsatula ovat aitoa naudanluuta.
Soittimen työnjälki on erittäin siistiä.
Tässäkin mallissa Ohana käyttää aitoja Grover-kitarakoneistoja.
SK-70WG:n kaulan leveys satulan kohdalla on 35 millimetriä. Kaulaprofiili on tässä ukulelessa pyöreä D.
Volyymin kannalta Ohana SK-70WG kuuluu tämän katsauksen kärkikolmikkoon (Sigman ja Tanglewood Tiaren kanssa), mutta se on myös soundiltaan hyvin laadukas. Kokopuinen kuusikansi sekä erikoinen pajukoppa vievät tämän sopraanon soundia selvästi klassisen kitaran suntaan. Ääni on lämmin ja keskialue on hyvin vivahteikas. SK-70WG:n atakki ei ole ehkä niin läpilyövä ja armoton kuin monissa vintage-tyylisissä ukuleleissa, mikä toisaalta tekee tästä Ohanasta mielestäni monipuolisemman.
Ohana SK-70WG – solo:
Ohana SK-70WG:
Ortega RFU-10S (109,90 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Ortega on maineikas saksalainen akustisten kielisoittimien valmistaja, jolla on oma tehtaansa Kiinassa.
Ortega RFU-10S on uusi Friends-sarjan suoraviivainen sopraanoukulele.
RFU-10S:n kaikukoppa on tehty mahonkivanerista, ja myös soittimen kolmiosainen kaula on veistetty mahongista.
Soittimessa on open pore -mattaviimeistely.
Tämän Ortegan otelauta ja klassinen talla ovat sonokelingiä. Otelautaan on asennettu 15 nauhaa. RFU-10S:n satula ja tallaluu ovat aitoa naudanluuta.
Ortega käyttää tässä mallissa laadukkaita, suljettuja virittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 36 milliä. Kaulaprofiiliksi on valittu suhteellisen lihaisa, pyöreä C, minkä ansiosta tämä malli sopii hyvin myös isokätiselle soittajalle.
Ortega RFU-10S soi vahvalla äänellä, jossa on napakka atakki, sekä avoin keskialue.
Ortega RFU-10S – solo:
Ortega RFU-10S:
Lisätiedot: F-Musiikki
Ortega RU-10 (194,90 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Ortega RU-10 on kokopuinen soitin sileällä mattaviimeistelyllä.
Sekä RU-10:n koppa, että sen kaula on tehty mahongista. Kaikukoppa on reunalistoitettu kermanvärisellä muovilla. Kanteen on lisäksi upotettu helmiäismuovista tehty reunakoristus. Ruusupuuotelauta taas on saanut mustan reunalistoituksen.
RU-10:n otelaudassa on 15 nauhaa. Soittimen klassinen talla on veistetty ruusupuusta.
Tallaluu ja yläsatula ovat aitoa naudanluuta.
Kaulan leveys satulan kohdalla on ruhtinaalliset 36 mm. RU-10:n kaulaprofiili on yhdistelmä pyöreää C:stä ja pehmeää V:tä – lopputulos kallistuu siis hieman vintagen puolelle.
Jotkin kokopuiset soittimet tarvitsevat pidemmän sisäänsoitto-vaiheen, kuin mihin tällaista katsausta tehdessä riittää aikaa, ja olen melko varma, että testissä käynyt Ortega RU-10 on juuri tällainen soitin. Tämän sopraanon kirkkaassa ja selkeässä äänessä ei ole mitään vikaa, mutta olen varma, että tästä kokopuisesta ukulelestä löytyy ajan myötä vielä enemmän volyymiä, sekä lisää hienostuneisuutta keskialueessa.
Ortega RU-10 – solo:
Ortega RU-10:
Lisätiedot: F-Musiikki
Sigma SUM-2S (315 €; topattu pussi kuuluu hintaan)
Sigma Guitars oli alun perin C. F. Martinin 1970 perustama alamerkki japanilaisille Martin-lisenssikopioille. Martin sai Sigman ansiosta edullisemman malliston virallisia kopiosoittimia oman USA-tuotantonsa rinnalle.
Martin Backpacker -sarjasta lähtien Martinin oma meksikolainen tehdas on ottanut Sigman paikan firman mallistossa, minkä vuoksi brändille ei ollut enää käyttöä.
Martin Guitars on sittemmin myynyt Sigma Guitars -brändin saksalaiselle AMI Musical Instruments GmbH:lle, joka on jo pitkään toiminut akustisten kielisoitinten maahantuojana. AMI/Sigma on jatkanut pitkälti samalla reseptillä kuin vanha Martin/Sigma – se valmistaa omalla tehtaallaan Kiinassa laadukkaita lisenssikopioita Martin-soittimista muusikkoystävällisin hinnoin.
Jos 1930-luvun Martin Style 2 -sopraano kiinnostaa, mutta vintage-soittimen hinta hirvittää, on Sigma Guitarsin SUM-2S tähän sopiva vastaus. SUM-2S yhdistää sopivasti vintage-kakkosen ainesosat ja viimeistelyn nyky-Martinien pitkän (Style 3) otelaudan kanssa. Alkuperäisessä Style 2:ssa oli vain 12 nauhaa, SUM-2S:ssä taas nauhoja on 17.
Sigma SUM-2S:ssä on tummanruskea, kokopuisesta mahongista tehty, reunalistoitettu kaikukoppa sileällä mattaviimeistelyllä. Ainoana soittimena tässä katsauksessa Sigma käyttää yhdestä mahonkipalasta tehtyä kaulaa, mikä on tässä hintaluokassa hyvin harvinaista.
Otelauta ja ukulelen vintage-tyylinen talla on veistetty ruusupuusta. Sekä tallaluu että satula ovat aitoa naudanluuta.
Sigma käyttää SUM-2S-mallissa kiinalaisia Ping-patenttivirittimiä. Olin aluksi hieman skeptinen virittimien muovisten kitkaprikkojen suhteen, mutta testin aikana Pingit toimivat yhtä hyvin kuin muidenkin valmistajien (Grover, Gotoh) vastaavat mallit.
Sigman kaulaprofiilia voisi kuvailla ovaaliksi C:ksi. Kaulan leveys satulan kohdalla on mukavat 36 milliä.
Sigma SUM-2S soi erittäin kauniisti ja vahvasti, laadukkaan mahonkiukulelen lämmöllä ja selkeällä atakilla. Tykkäsin sen soinnista kovasti!
Sigma SUM-2S – solo:
Sigma SUM-2S:
Lisätiedot: Kitarapaja
Tanglewood TU-1 (101 €)
Tanglewood on erittäin suosittu brittiläinen soitinmerkki. Soittimet suunnitellaan ja tarkistetaan Englannissa, mutta soittimet valmistetaan Kaukoidässä (firma ei kerro tarkoin missä maassa/maissa).
Tanglewood TU-1 kuuluu valmistajan Union Series -mallistoon, joka keskittyy Folk- ja Western-soittimiin.
TU-1 on hyvin siististi rakennettu mattapintainen sopraanoukulele mahonkisella vanerikopalla. Soittimessa on mahongista veistetty kaula, ja sen otelauta ja vintage-talla on tehty CITES-vapaasta jalopuusta.
TU-1:n satula ja tallaluu ovat kermanväristä ABS-muovia.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 34 millimetriä. Kaulaprofiiliksi on valittu pyöreä D-profiili.
Tanglewood TU-1:n soundi on vanerikoppaiseksi ukuleleksi yllättävän iso ja täyteläinen, mutta mukaan mahtuu myös sopiva annos helmeilevää atakkia.
Tanglewood TU-1 – solo:
Tanglewood TU-1:
Lisätiedot: Musamaailma
Tanglewood TWT-5 (74 €)
Tanglewood TWT-5 kuuluu firman Tiare-sarjaan. Tiare on tahitilaisen gardenia-lajin nimi. Tiarella on erittäin näyttävä kukka, jonka väritys liukuu usein pastellinkeltaisesta sisuksesta lumivalkoiseen reunaan.
Vaikka TWT-5 on tämän katsauksen edullisin soitin, on tämä Tanglewood varsin näyttävä soitin kiiltävällä natural-viimeistelyllä. Syvä vanerikoppa – jossa on kaareva pohja – on veistetty kauniista loimumahongista. Myös koppaan liimattu tarrarosetti on hyvin näyttävä.
Tanglewoodin kolmiosainen kaula on afrikkalaista okoume-mahonkia, kun taas ukulelen otelauta ja klassinen talla ovat CITES-vapaata jalopuuta. Satula ja tallaluu on tehty ABS-muovista.
TWT-5-mallissa käytetään avoimia kitaravirittimiä.
Kaulan leveys satulan kohdalla on 35 milliä. Kaulaprofiilia voisi kuvailla ovaaliksi C:ksi.
Tanglewood TWT-5 ei ehkä ole tämän katsauksen isoäänisin soitin, mutta sen soundi on erittäin kaunis, selkeä ja tasapainoinen.
Tanglewood TWT-5 – solo:
Tanglewood TWT-5:
Lisätiedot: Musamaailma
Ukuleleblogi.com 